Muutama kuukausi sitten hankin elektronisen lukulaitteen.

Elän vihdoinkin tulevaisuudessa. Raahaan laukussani vähemmän kirjoja. Jos yllättäen haluan tai tarvitsen jonkun kirjan käsiini nopeasti, saan sen luettavakseni muutamalla klikkauksella. Pidän kirjastoissa samoilusta ja paperisten sivujen sormituntumasta yhtä paljon kuin ennenkin, mutta käteväähän tämä on.

Viime viikolla amerikkalainen kollega vinkkasi mahdollisuudesta ladata Sidewalk Ritual -kirja ilmaiseksi. Koska tarina kertoo San Franciscosta ja koska kaveri lupasi sen olevan hyvin kirjoitettu, tartuin syöttöön.

Ja kyllä, kirjaan on vangittu pala bay areaa, kaikkine ihanuuksineen, kummallisuuksineen ja ristiriitoineen:

My point is, my friend, if you want vitality, if you want creative energy, if you want to be plugged-the-fuck-in to the heartbeat of the world, you just have to walk these streets, man, walk these streets. And just let yourself feel it.

Syksyn saapuessa kutsuvat luovaa energiaa sykkivät kadut. Mutta juuri nyt suurinta elinvoimaa huokuu Suomen kesä, josta tulee pitkä ja hyvä.

Mummo

Posted: 15/05/2013 in Uncategorized
Avainsanat: , , ,

Mummo kiteyttää päivän tunnelmat.

“No voe ku on tuas kaikkial nii ihanata!”

Vaatii itsekuria rauhoittua joogatunnille ja muistaa mennä nukkumaan, kun on tämä joka vuosi yhtä ihmeellinen toukokuu.

On vaarallista lykätä asioita tuonnemmaksi. On vaarallista ajatella sitten kun. Mutta joskus on tehtävä sellaista, mikä on hyvin vaarallista. Se opetetaan jo Veljeni Leijonamielessä.

Olen tänä keväänä jättänyt väitöskirjan esitarkastuskuntoon saattamisen jalkoihin monenlaista. Olen ajatellut sitten kun ja sanonut ei useammin kuin olisin halunnut. Niin täytyi tehdä. Muuten ei olisi tullut valmista.

Sitä mukavampaa on nyt kun käsikirjoitus on lähetetty valtameren taakse.

Nyt kun ei enää tarvitse pelätä olevansa pelokas panda, joka ei uskalla päästää irti. Nyt kun työpäivät täyttyvät taas yhdessä tekemisestä ja monen pienen projektin välillä pallottelusta.

Nyt kun on toukokuu ja puihin puhkeaa lehdet. Nyt kun työpäiviä seuraavat pitkät valoisat illat ja kesä on aivan alussa.

On paljon turvallisempaa ja hauskempaa, kun elämä mahtuu taas tähän hetkeen, jonka nimi on nyt.

Sade rummuttaa ikkunaa. On hyvä herätä ropinaan pitkän talven päätteeksi.

Sadepäivän ajoitus on otollinen. Tänään oltiin jo muutenkin päätetty mennä päivänäytökseen katsomaan hömppäleffaa.

Sen jälkeen voisi laittaa villasukat jalkaan ja jatkaa lukupiirillä työn alla olevan Märta Tikkasen Tvån parissa. Jossain innonpuuskassa ajattelin, että voin ihan hyvin lukea sen ruotsiksi. Sivut kääntyvät verkkaisesti. Se ei haittaa, kun hyvitykseksi saa makustella sellaisia sanoja kuin långtråkig.

Huomenna Areenaan tulee seurava jakso Opiskelijaelämää. Yle Femman Studieliv on tyylillisesti paluu 90-luvun viattomaan tosi-tv-aikaan, jolloin viihteeksi riitti perusmeiningin seuraaminen ilman kilpailua tai spektaakkelia. Riittää se vieläkin.

Kirjoitustöiden lomaan mahtuu pieniä iloja.

Narsissit kukkivat ikkunalaudalla. Aamuaurinko paistaa.

Verkosta löytyy hätkähdyttävää Pac-Man-tietoutta. Jokaisella haamulla on oma strategiansa. Niistä on saatavilla yksityiskohtaisia kuvauksia. On kutkuttavaa spekuloida, miten nämä tiedot olisivat voineet vaikuttaa perheensisäisten turnausten lopputuloksiin 90-luvulla. Silloin ei ajateltu algoritmeja, vaan keskityttiin hienomotoriikkaan ja hermopeliin.

Kuukausiliitteessä kerrotaan, miten elämänmeno aina vain paranee. Tänä aamuna nielaisen hyvän mielen argumentin sellaisenaan, ilman kriittisiä vastalauseita.

Sera on oikeassa: You’ll waste the rest of your days if you worry all your life. Elämää ei pidä murehtia pilalle.

Hälinän keskellä on hetkiä.

10 minuuttia: Joka päivä pitäisi löytyä sen verran aikaa ottaa pienet nokkaunet.

25 minuuttia: Vaikka keskittyminen käsillä oleviin askareisiin olisi miten vaikeaa, yhden Pomodoro-yksikön verran voi aina tehdä vaikka väkisin. Focus booster auttaa.

56 minuuttia: Iltateehetki hitaan verkkoyhteyden yli Angolaan. Kaista ei riitä äänipuheluun, mutta chätti toimii. Sen kautta käsitellään ajankohtaiset asiat ja haaveillaan kesästä.

90 minuuttia: Joogamatolla, lämpimässä salissa, luvan kanssa lomalla kaikesta muusta.

Päivät ovat pitkiä, vuodet lyhyitä. Ikinä ei pitäisi toivoa, että aika kuluisi nopeammin.

 

Joskus tiistait tuntuvat maanantailta, eikä mikään riitä.

Työpäivän päätteeksi tehtävälista tuntuu yhä toivottoman pitkältä. Olo on kuin viimeaikaisen suosikkimeemin sankarilla, kärttyisellä kissalla:

grumpy

Onneksi illan tullen voi lukea Harry Potteria, katsoa Diilin ja juoda kupin vanhempien Egyptistä tuomaa hipiskusteetä, joka kuulemma parantaa kaiken ja auttaa kaikkeen.

Hyvä tästä viikosta vielä tulee.