Puraisu

Bite off more than you can chew, then you chew like hell. Tämä oli Lisa Ganskyn, yhden jakamistalousilmiön kärkihahmoista, keskeinen neuvo SHARE-konferenssin yleisölle.

Ja juuri niin tässä on taas tainnut tulla tehtyä.

Huhtikuun alun jälkeen olen istunut lentokoneissa suuntana Chicago, Soul, ja Boston. Ensimmäinen oli konferenssi, viimeinen meneillään oleva paluu parin vuoden takaisille kotikulmille. Keskimmäinen sentään oli hyvään tarpeeseen tullut, viime kesältä rästiin jäänyt loma.

Tutkimushaastattelukierros on kuljettanut minua ympäri Bay Arean naapurustoja. Kalifornia-päivien huvetessa olen myös vihdoin käynyt vierailulla Airbnb:n ja Couchsurfingin toimistoilla, tavannut paikallisen aikapankkitutkijan ja sopinut kahveista Yerdlen edustajan kanssa.

Onneksi on muutakin. Olen kiivennyt Claremont Canyonin polkua kukkulan laelle ja katsellut sieltä lahden takana siintävää valtamerta. Pujahtanut joogasalin rauhaan ja poetry slamin melskeeseen. Viettänyt sunnuntai-iltaa Berkeleyn kreikkalaisella teatterilla ja valmistanut jälkivapuksi simaa, koska The Nationalin keikalle ja ystäville nyt vain on oltava aikaa.

On ollut sellaista kiirettä ja hulinaa, joka saa ihmeelliset asiat tuntumaan arkisilta ja arkiset ihmeellisiltä.

Viikon päästä palaan Suomeen, mutta kesäkuun deadlinesumasta päätellen vimmainen pureskelu jatkuu ainakin juhannukseen asti.

Mansikka-aika

Tämä kesä ei ole dokumentaatiota varten.

Tämä kesä on omistettu Suomesta nauttimiselle ja siinä sivussa pienille lähimatkoille naapurimaihin.

Juhannuksen viettoon lähdettiin ajamalla polkupyörät autokannelle. Tukholmassakin on kaunis ja valoisa kesä. Brunssipöytä notkui kalaa ja kakkuja, Gröna Lundin keinukaruselli kohosi taivaaseen, eikä Airbnb-kämppä kai olisi voinut olla enää yhtään sympaattisempi olematta epäuskottava. 

Kovan loman itseoikeutettu matkakohde oli Lappi. Rinkka selässä Kevon-reittiä kulkiessa oli helppo uskoa siihen, että onni ei tule niille, jotka eivät vaella. Kaamasessa kaikki oli kuten ennenkin. Saunottiin, pelattiin ristiseiskaa yöttömään yöhön, nukuttiin raukeaan rentouteen asti. Pohjois-Norjan koillisranta oli yhä yhtä maaginen kuin vuosia sitten.

Olen myös vihdoin käynyt niin Venäjällä kuin Nuuksiossakin, vuosien uhoamisen jälkeen.

Kaikkeen tämäkään kesä ei riitä, mutta siitä ei pitäisi hätäillä. Kovin huonosti ei voi olla, jos voi pyöräillä Stadikalle uimaan, pelata ultimatea, käydä puistokirppiksellä ja hypätä työviikon päätteeksi junaan, joka vie mökille, mansikka-aikaan.

Kärsivällisyys

Elämänmittainen haaste malttaa on pyörinyt keskusteluissa pitkin vuotta. Unelmat vaativat kärsivällisyyttä.

Viime viikonloppuna puljasin vihdoin valtameressä surffilaudan kanssa. Teki mieli lähettää terveisiä sille tytölle, joka jo kaksi vuosikymmentä sitten haaveili suurien aaltojen ratsastamisesta tietämättä ollenkaan missä ja milloin se voisi olla mahdollista. Sieltä, missä silloin mietin maailmaa, en osannut kuvitella tällaista juhannusta San Diegossa – ehkä hyvä niin, sillä jos olisin osannut, olisi voinut olla vielä vaikeampaa odottaa kärsivällisesti.

Nyt kiinnostaisi tietää, mitä tulevat versiot minusta haluaisivat kertoa tälle nykyiselle, joka on kesälomakotimatkalle lähtemisestä yhtä aikaa kauhuissaan ja innoissaan. San Francisco kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa Helsinkikin – ja Amerikka siinä välissä. Jäljellä olevat työpäivät voi laskea sormin.