Elämää ei voi leikata kuin elokuvaa, vaan päivät on elettävä kokonaisuudessaan.

Jos kuitenkin olisin voinut valita, olisin pysäyttänyt kuvan Suomesta ystävien ympäröimään maanantai-iltaan auringon kultaamalla Senaatintorilla, jolla soi oikea-aikaisesti elämään ilmaantunut musiikki. Sellaisena muistettuun Helsinkiin palaaminen ei pelota.

Työmatkalukemisena kulkenut Hirschmannin Exit, Voice and Loyalty on osoittautunut vielä huikeammaksi kuin olin kuvitellut. Harvassa ovat kirjat, jotka antavat yhtä paljon inspiraatiota, oivalluksia ja elämänfilosofista tuntumaa. Alati läsnäolevia kolmijakoisia vaihtoehtoja pohtiessa ihmetyttää, miksi koko ajan puhutaan pelkästään lähtemisestä. Jääminen on yhtä isoa, aktiivista ja merkityksellistä.

Kun tunnepumaskan eritteleminen lähtöfiilisten tiedustelijoille tuntuu liian monimutkaiselta, tekee mieli esittää vastakysymys: Miltä tuntuu jäädä?

kommenttia
  1. Saara kirjoitti:

    Kun tarpeeksi moni lähtee yhtä aikaa, myös se paikka, mihin jäädään, muuttuu. Mutta jos jääminen tuntuu kaikista rajattomista mahdollisuuksista kuitenkin parhaalta, se ei välttämättä ole tappio. Joskus pelin eteneminen vaatii Espoo-kortin käyttämistä, mutta se ei tarkoita, etteikö korttiin saisi piirtää kukkasia, siilejä ja lakritsipiippuja.

  2. Reetta kirjoitti:

    Haikealta tuntuu, mut onneksi on sosiaalinen media:)

  3. […] tulevat taas kerran Hirschmannin linjaamat toimintavaihtoehdot: exit, voice and loyalty. Yli 20000 on jo valinnut ensimmäisen. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s