90-luvun alussa joukko ihmisiä istui talon kuistilla unelmoimassa omasta teatterista. Hieman myöhemmin he perustivat sellaisen, ja siitä tuli pitkällinen, paikallinen menestys.

Tänä iltana olin katsomassa Central Worksin versiota Machiavellin Ruhtinaasta Berkeley City ClubillaMachiavelli kirjoitti teoksensa Lorenzolle puolivuosituhatta sitten. Nyt esitetty näytelmä rakentuu näiden kahden miehen kuvitteelliselle dialogille. Historioitsijat saavat kiistellä siitä, tapasivatko Machiavelli ja Lorenzo oikeasti koskaan. Minulle riittää, että heidän keskustelunsa oli mielenkiintoinen.

Katsomossa istuessani ajattelin Galilein elämää. Se tuntui keväällä Suomessa ajankohtaiselta jotenkin hyvin samantapaisesti kuin Machiavelli nyt täällä, sotaa käyvässä maassa. Molemmissa ollaan isojen kysymysten äärellä, piinallisesti vailla vastauksia.

Onneksi tässä kaupungissa on koko joukko taloja, joiden kuisteilla unelmoidaan ratkaisuista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s