Berkeleyssä on helppo ja hyvä olla. San Francisco on seikkailu. Molempia tarvitaan.

Suuri hippikaupunki oli tänään oma itsensä: tuulinen, mäkinen, eloisa. Siellä muisti olevansa Yhdysvalloissa. China townissa kuitenkin tuoksui -hieman yllättäen- kiinalta. Paremmalla ajalla aion löytää sieltä teetä ja mausteita. Nostalgiassa roikkuminen on turhaa, mutta ilman tulisia neilikoita, appelsiininkuorta ja oransseja teekukkia ei kannata olla ilman painavia syitä.

Loikkaus mörköviinakauppojen keskeltä luksushotellissa järjestettyyn keskusteluun Haitin jälleenrakentamisesta oli juuri sellainen nopea käänne, joita elämässä kuuluukin olla. Valkoviini oli kotoa opitun trifectan mukaista: kylmää, kuivaa ja ilmaista. Keskustelu eteni hitaasti, eikä siinä päästy kovin pitkälle. Oli opettavaista nähdä, miten vaikeaa kulttuurirajojen yli kommunikoiminen voi olla jopa silloin, kun kaikki ovat paikalla hyvillä mielin ja sisäiseen muutosarkkitehtiuteensa uskoen.

Ensimmäinen kuukausi Kaliforniassa on pian paketissa. Fulbright-kollega summasi tilanteen sähköpostissaan osuvasti: Toistaiseksi kaikki hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s