Yleisen tiedon mukaan amerikkalaiset ovat small talkin mestareita. Saman lähteen mukaan suomalaiset eivät ole.

Vanha kansa kertoo lisäksi, että seura tekee kaltaisekseen. Niinpä Yhdysvaltoihin muuttaessani elättelin toiveita siitä, että opin täällä sujuvammaksi sosiaalisten erikoistilanteiden, kuten cocktail-tilaisuuksien ja yleisökeskustelujen, kävijäksi. Toivon yhä, että niin vielä kävisikin, mutta jo aiemmin orastaneen oivalluksen kiteytyminen saattaa osoittautua merkittävämmäksi käänteeksi.

Kuten joogaoppi kuuluu, epämukavuus ja tuska eivät ole sama asia. Epämukavuutta ei pidä säikähtää eikä välttää. Se on ihan okei – kaikki, mikä tekee hyvää, ei tunnu koko ajan mukavalta. Ja, kuten syvässä venytyksessä, epämukavuus muuttuu usein palkitsevaksi rentoudeksi, jos vain malttaa hengittää rauhassa riittävän kauan. On hyvä harjoittaa pokkaa pitää tuolistaan kiinni, kun seminaarihuone täyttyy ääriään myöten ihmisistä, jotka haluavat kuulla mitä amerikkalaiset sosiologit eivät tiedä Amerikan historiasta.

Tavoitteeni on nyt epämukavuuden sietokyvyn kasvattaminen. Se tulee tarpeeseen, sillä mukavuusalueella pysytellessä jäisi paitsi liian paljosta kivasta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s