Tänään luennolla käsiteltiin Mark Weiserin ja kumppaneiden varhaisia ubiikkivisioita. Xeroxin PARC on ollut vahva esimerkki siitä, miten tutkimalla voi muuttaa maailmaa.

Jäin luennon jälkeen miettimään, miksi niin harvoin tunnen tarvetta sanoa samaa sosiaalitieteellisemmin painottuneesta tutkimuksesta. Teknologit rakentavat teknologiaa – mitä me yhteiskuntatieteilijät rakennamme, vai purammeko vain?

Mieleen palautui Pauliina Seppälän kirjoitus viime marraskuulta, jossa osuvasti todetaan, että jolleivät yhteiskuntatieteilijät suostu keskustelemaan mediassa yhteiskunnallisista kysymyksistä, joku muu kyllä suostuu. En epäile, etteikö Jollain Muulla voisi olla arvokasta sanottavaa, mutta niin pitäisi olla yhteiskuntatieteilijöilläkin.

Siksi täytyy vastata myöntävästi, kun City-lehti haluaa kommentin. On myönnyttävä silläkin uhalla, että journalistien kanssa keskusteleminen voi ajoittain olla vaikeaa.

kommenttia
  1. Airi kirjoitti:

    Samoissa mietteissä Olli Löytty: http://www.kotus.fi/?5426_m=7611&l=&s=3242

  2. […] sanoittaminen oli ensimmäinen asia, josta sosiaalipsykologiassa innostuin. Edelleen ajattelen epäilyn hetkinä sitä oivaltamisen iloa, kun löytää tieteenalan, joka tarjoaa sanoja asioille, joita on aiemmin […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s