Keväällä review-kierrokselle lähetetty artikkelimme palasi eilen hylkyleima kannessaan. Se on vääjäämättä pettymys. En pidä torjuvista tuomioista, mutta olen huomannut, että niissä on ainakin kolmenlaista hyvää:

Ensinnäkin, torppaus on tehokas tarkistuspiste. Harmistus kertoo, että välittää siitä, mitä tekee. Jos joskus tulee päivä, jona hylkytuomio ei tunnu miltään, tiedän ryhtyä viipymättä järjestelemään elämää uuteen uskoon.

Toiseksi, pettyneenä huomaa arvostaa ympäröivää parhuutta. On vaikea rypeä kiukussaan, kun istuu työviikon päätteeksi kuuntelemassa sisäpiiritarinoita Pixarin taideosaston esikuvista ja seikkailuista. Ylämäkeen tarpomisen jälkeen jalkojen juuressa avautuva merinäköala nostaa hymyn kasvoille ja asettaa asiat mittasuhteisiinsa.

Kolmanneksi, pettymys on polttoainetta. Se nostattaa taistelutahtoa. Vaikka tutkijan työnkuva on kirjava, luovuttaminen ei kuulu toimialaamme.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s