Valmistelimme eilen dioja tämän päivän työpajaan. Hetkittäin ihmettelimme, miksi päätimme pakottaa itsemme työlään esitysformaatin käyttöön – koko viikonloppu olisi sujunut mukavasti ilman töitäkin, vaikka bluegrassia kuunnellen.

Pecha Kucha on Japanista maailmalle levinnyt esitysformaatti, jossa esitys koostuu 20 kuvasta, joista kutakin näytetään 20 sekunttia. Asiansa on ilmaistava kuudessa minuutissa ja neljässäkymmenessä sekunnissa. Ne, jotka eivät ole koskaan kokeilleet, hämmästyisivät siitä, kuinka paljon niin lyhyessä ajassa ehtii puhua.

Pidemmän päälle pakkotahtiset kuvaesitykset eivät ole kaikkivoipa julkisen puhumisen malli. Välillä kalvoilla on hyvä käyttää sanoja. Joistain kuvista on enemmän sanottavaa kuin toisista, joten ajan jakaminen tasan esityskalvojen kesken ei välttämättä ole mielekästä. Formaatti antaa toiminnalle raamit, joista kannattaa joustaa harkitusti.

Workshopin päättyessä vaivannäköihmetys oli tiessään – Pecha kucha on loistava esimerkki siitä, miten luovuus pääsee valloilleen törmäillessään sääntöihin ja etsiessään teitä niiden ohi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s