Jos mieltää Berkeleyn ja Stanfordin olevan kuin Suomi ja Ruotsi, on vähintäänkin perusteltua lähteä silloin tällöin päiväretkelle lahden aurinkoisemmalle rannalle.

Juuri niin teimme eilen, sillä Stanfordissa järjestettiin tuotesuunnitteluun keskittyneen ME310-kurssin paperipyöräkilpailu, johon osallistui kaikessa kansainvälisyydessään myös koko liuta suomalaisia luottopelureita. ME310 on yksi niistä kursseista, joista minun ei oikeastaan kuuluisi tietää mitään. Olan yli oppimalla pääsee kuitenkin yllättävän pitkälle ja saattaa päätyä katselemaan nurmikentän halki lipunryöstöaikeissa viilettäviä paperirattaita.

me310

Päivän hämmästyttävin havainto oli huomata, miten vaikeaa esittäytyminen ja kuulumisten kertominen juuri nyt on. Ihmettelin samaa kuin pari viikkoa sitten kolmikappaleista akateemista omaelämäkertaa kirjoittaessani: Miten kokonaisuus voikin kuulostaa hirveän sekavalta, kun se elettynä kokemuksena on paremmin paketissa kuin ehkä koskaan?

kommenttia
  1. Svante kirjoitti:

    Kiitti feimistä ja tärkeen asian ratkeemisesta:
    http://svante.fi/2010/10/amerikka-ja-asuinpaikka/
    ;)

  2. Airi kirjoitti:

    Joo, arvostan tota 100-luvun logiikkaa itsekin. Ja se on niin totta täällä, että ihan koska tahansa saattaa tavata ties kenet huikean tyypin ja yhtäkkiä syntyy kaikkia jänniä yhteyksiä ja yhteistöitä. Otetaanko agendalle keksiä keinoja saada tätä meininkiä Suomeenkin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s