Eilen kaatui tämänsyksyisen, hetkin loputtomalta tuntuneen, konferenssideadlinejonon viimeinen domino. Aika näyttää, miten esityksellemme yksityisyysaiheiseksi workshopiksi Vancouverissa käy juryn käsissä.

Tämä on kuitenkin yksi niistä onnellisista hetkistä, jolloin voi itseään pettämättä uskoa prosessin itseisarvoon. On ollut ihmeellistä seurata tuhkajumin aikana lentoa odotellessa sähköpostiksi muotoutuneen ajatuksen kasvua aikavyöhykehaasteista lannistumattomaksi yhteistyöksi, jonka tukijoukot koostuvat kymmenessä eri organisaatiossa toimivista ihmisistä. Arvovaltaiset Tutkijat, joille en jotenkin ollut tullut ajatelleeksi voivani noin vain lähettää sähköpostia, ovat vastanneet yhteistyökyselyihini ystävällisesti ja kannustavasti. Ne muutamat, jotka ovat kieltäytyneet, ovat tehneet sen hyvistä ja hyväksyttävistä syistä – ja kuten yksi mieliviisauksistani kuuluu, riittävän arvovaltainen ei tarkoittaa kyllä.

Akateemisiin polkuihin pätee sama kuin matkustamiseen: Matkaseuran ydin on syytä valita suurella huolella, mutta seurueen liepeille kannattaa jättää tilaa yllättäjille. Totta on sekin, että proverbiaaliselle polulle astuessaan ei voi milloinkaan tietää, minne se kulkijansa johdattaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s