Yksi suurimmista oivalluksista viimeisen puolen vuoden aikana on ollut sen tajuaminen, että pienten todellisuuksien suurehkot hahmot ovat tavallisia ihmisiä, joista useimpiin on hämmentävän helppo luoda hedelmällinen yhteys lähettämällä sähköpostia tai nykäisemällä hihasta.

Tottakai olen koko ajan tiennyt, että nimet journaaliartikkelien kansilehdillä ja uutissyötteenlukijassa edustavat oikeita ihmisiä. Minun piti kuitenkin muuttaa kauas kotoa tajutakseni, miten pieni maailma on ja miten innolla useimmat sen asukkaista tarttuvat ojennettuihin käsiin.

Eilen poikkeuksellinen kirjakiertue saavutti San Francsicon. Hetkessä, jona tajusin olevani samassa huoneessa paitsi Chris Guillebeaun, myös Everett Boguen, Corbett Barrin, Leo Babautan ja Lissa Rankinin kanssa, oli jotain taionmaista. Samalla tilanne oli kaikessa absurdiudessaan ihanan arkipäiväinen – bay arean paras luksus on vahva tunne siitä, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, kunhan pitää silmänsä ja mielensä avoimina.

Listalla asioista, joiden kotiin tuomiseksi tahdon löytää keinot, on tämä riemullisen voimakas tunne maailman avoimuudesta ja merkityksellisten seikkailujen itseoikeutetusta asemasta elämän keskiössä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s