Joskus käy niin, että saapuu sattumalta kuvernöörin virkaanastujaisiin nähdäkseen vain paikalta poistuvan soittokunnan ja myöhemmin päivällä frakeissaan illalliselle liukastelevaa juhlaväkeä. Voi käydä niinkin, että missaa täpärästi Tutankhamonin. Tietämättään saattaa myös saapua kaupunkiin yhtä aikaa kuin liittovaltion suurin maatalousnäyttely.

Kun kaikki tämä ja paljon muuta tapahtuu, ei pidä hätkähtää. Paikallisen design-liikkeen seinällä on juliste, jonka mukaan mikään ei ole tärkeämpää kuin tämä tässä, nyt. Taidemuseoista löytyy hiljaisen kauniita valokuvia, tunnistamatonta venäläistä avantgardea ja ilmentymiä siitä, että taidetta käytetään Amerikassa kansallisromanttisiin ja -reflektiivisiin tarkoituksiin siinä missä Suomessakin. Puuron ja proteiinipatukoiden jälkeen sushi maistuu taivaalliselta, satunnaisen kahvilan kuuma siideri vaalealta glögiltä.

Kenkien kastuminen sohjoisilla kaduilla tuntuu yhtä inhottavalta kuin aina ennenkin, mutta samalla jotenkin kotoisalta. Tammikuinen Denver on vähän kuin Helsinki hyvinä päivinään helmikuussa. Huomaamattani olen kaivannut kaupunkitalvea ja tavoitteetonta kuljeskelua vierailla kaduilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s