Lähdemateriaalitietokantojen käytöstä puhuvat kirjastontädit eivät ole olleet minun listoillani erityisen hyvässä maineessa, varsinkaan sen surullisenkuuluisan tapauksen jälkeen, kun kandiseminaarissa väitettiin, ettei koulun kirjastosta löytyvää materiaalia tarvitse alistaa lähdekritiikille, koska kirjastoon on tilattu vain hyväksi havaittua tuotantoa.

Tätä kokemustaustaa vasten en odottanut paljoa mennessäni kirjastoresursseja käsittelevälle kurssikerralle. Onneksi silti menin, sillä luennolla kävi ilmi, että Amerikassa kirjastonhoitajatkin ovat suurempaa kaliiperia. Kaikkein hyödyllisimpiä eivät olleet uudet tiedot käytettävissä olevista aineistoista, vaan kolmiosainen ohjeistus kirjoittamisen realiteetteihin:

  1. Tee tutkimuksestasi itsellesi merkityksellistä tai siitä tulee todella tuskallista.
  2. Selvitä käytännön asiat, kuten aikataulut ja muiden työlle asettamat vaatimukset. Tee nämä huomioiva suunnitelma, mahdollisimman visuaalisessa muodossa.
  3. Tervetuloa tutkimukseen. Tällaista se on: Turhaudut, turhaudut, turhaudut. Löydät liikaa, löydät liian vähän.

Kuten kirjoitusohjeet usein, nämäkin pätevät elämään laajemminkin. Kolmannen kohdan kanssa painiessa on hyvä pitää mielessä, että joskus on vain tyydyttävä etenemään – erityisesti silloin, kun meneillään on niin monta hommaa, että kaikkien rinnakkainen liikuttaminen merkitsee väistämättä sitä, ettei yksikään etene kuin puolustuksen linjan ohi karkuteille pujahtanut pelinrakentaja. On ihan okei edetä välillä jaardi jaardilta uusiin yrityksiin.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s