Tällä viikolla on tapahtunut paljon kiinnostavaa: vierailin Berkeleyn psykologian laitoksella, Bancroft-hotellissa luennoitiin yksityisyydestä, TEDxBerkeleyn puhujat pauhasivat maailman muuttamisesta, ja tänään käytiin Oaklandissa esittelemässä Kassia. On hetkiä, joina on osattava sanoa sanottavansa nopeasti.

Yksi viikon tärkeimmistä oivalluksista osui kuitenkin aivan tavalliseen perjantai-iltapäivään, jona pääsin pitkästä aikaa sosiologian seminaariin. Keskustelua kuunnellessani tajusin taas yhden asian, joka tekee Berkeleystä minun silmissäni huipun yliopiston: myös teoreettisesti suuntautuneet yhteiskuntatieteilijät kysyvät tutkimuksestaan puhuessaan tiuhaan tahtiin miksi, kenelle, minkälaisin tavoittein. Suomalaisten sosiaalitieteilijöiden kuulee turhan harvoin kysyvän toisiltaan, minkä puolesta he pitchaavat. Hissipuheet ovat useimmiten teknologien ja taloustietelijöiden heiniä.

Kaikkialle puskeva hissipuhekulttuuri voi toki olla tuskastuttavaa, mutta perjantain seminaarissa se toi esiin tärkeän asian: tutkimuksen yhteiskunnallisen merkityksen pohtiminen ja julkilausuminen ei ole vain esipuheeseen kuuluva pakollinen, hyvään tapaan kuuluva osio. Sen ei kuulu olla sivuhuomio, rahoittavalle taholle tuherrettu selitys, eikä toissijainen jälkipohdiskelu. Työn merkityksen hahmottaminen on osa työn ydintä.

On tärkeää osata perustella itselleen ja muille, miksi on tärkeää kysyä juuri ne kysymykset, jotka kysyy.

kommenttia
  1. Juho Makkonen kirjoitti:

    Juuri näin! Viime keväisin Aaltoes Bootcampin tärkeimpiä opetuksia oli Peter Kellyn toteamus (ei toki miehen itsensä keksimä) siitä, että ”everybody’s in the sales business”. Haaveilen yliopistosta, jossa luennoitsijatkin suhtautuisivat luentotilaisuuksiin kuin olisivat myymässä: kertoisivat aluksi tiiviisti, mistä on kyse, ja miksi juuri meidän luennolla olijoiden on syytä tietää tämä. Myymisessä ei ole kyse pelkästään jonkun toisen mielenkiinnon herättämisestä, vaan samalla joutuu kirkastamaan itselleen, minkä asioiden puolesta taistelee, ja tiivistämään sanomansa olennaiseen. Jos ei pysty kehittämään sellaista hissipuhetta, johon itse uskoo, on syytä vaihtaa alaa tai ainakin tutkimuskohdetta.

    Minulle ja Antille on tullut tänä keväänä jo jonkin verran myyntikokemusta, kun olemme kiertäneet ympäri Suomea myymässä Kassia. Ajattelin aiemmin, että myyntityö on minulle vierasta ja ikävää pakkopullaa, mutta jos todella uskoo omaan asiaansa ja pitää sitä oikeasti hyödyllisenä myös kuulijan kannalta, se voi olla hyvinkin mukavaa puuhaa.

  2. Airi kirjoitti:

    Hyvin sanottu, Juho! Tärkeetä ois myös se, että systemaattisesti harjoiteltaisiin (a) merkityksen oivaltamista ja (b) sen ilmaisemista ymmärrettävästi ja tiiviisti itselle ja toisille. Helposti käy niin, että on tosi vahva tuntu sen tärkeydestä mitä tekee, mutta sitä tärkeyttä on silti vaikea nopeasti ja innostavasti selittää toisille – ainakin musta tuntuu välillä haastavalta selittää oman duunin tärkeyttä, varsinkaan toimittajille, jotka teknologista puhuessa haluais kuulla uudesta ja säihkyvästä, ei vanhasta ja arkisesta :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s