Kaipaan vanhalta mantereelta kaikkein eniten juurevia ystävyyksiä – sellaisia, joita syntyy vasta, kun on selviydytty ja suoriuduttu yhdessä mitä ihmeellisimmistä käänteistä, tunnettu vuosia, kannettu muuttolaatikoita, pyöritetty opiskelijajärjestöjä, kirjoitettu harjoitustöitä ja juotu niin monta pannullista teetä, ettei lukumäärällä ole enää mitään merkitystä.

Tiedän, että jos pysyisin täällä tarpeeksi kauan, tännekin kehittyisi jotain samankaltaista. Ja vaikken pysykään, vuodessakin päästään pitkälle. Siksi on mahtavaa, että muutan viimeistään vappuna takaisin viimekesäiseen kotiini, koulukavereiden kämppikseksi. Samasta syystä parhuutta on sekin, että tänä viikonloppuna työ ja vapaa-aika lyödään iloiseksi sekamelskaksi täkäläisten infolaisteni järjestämässä epäkonferenssissa nimeltä InfoCamp. Leiri vaikuttaa niin lupaavalta, että osallistujia on tulossa Stanfordista ja Seattlesta asti.

Vaikka toisinaan onkin hyvä vetää töpseli seinästä, Internetin ansiosta on onneksi myös niin, että 10000 kilometrin etäisyys ei välillä merkitse juuri mitään. Kuten Sveitsin-aikoina opin, koti, lähteminen ja läsnäolo eivät ole niin totaalisia asioita kuin joskus kuvittelin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s