Viime yönä Yhdysvalloissa siirryttiin kesäaikaan. Digitaalisten puhelimien, mekaanisten rannekellojen ja pitkin aikavyöhykkeitä levitellyn sosiaalisen elämän aikakaudella hetki on aina yhtä hämmentävä.

Kelloa kääntäessäni ja Japanin katastrofiuutisia lukiessani mieleen tuli kuitenkin aivan erilainen tarina hämmenyksestä ja kelloista. New Orleansin nykyinen pormestari kertoi tuhoisan Katrina-hurrikanin jälkeisistä pelastusoperaatioista, erityisesti rouvasta, joka löydettiin istumasta kuistillaan odottamassa apua, sylissään seinäkello. Pormestari oli silloin kysynyt, miksi ihmeessä nainen oli päättänyt ottaa mukaansa juuri seinäkellon. Vastaus kertoo paljon: En tiedä tällä hetkellä enää yhtään mitä ajatella, mutta sen sentään tiedän, mitä kello on. Kaaoksen keskellä ihminen tarrautuu mihin vain, mikä auttaa pitämään kiinni järjestyksentunteesta.

Tsunami ulottui eastbayn rannoille asti, muttei lahdelle ehtiessään enää tehnyt tuhoja. Vaikka Japanin järistyksen suuruutta ei pysty ymmärtämään, sen mittakaavasta kertoo jotenkin hyvin kouriintuntuvasti aalto, joka ei katoa edes kulkiessaan valtameren yli ja Golden Gaten ali.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s