Kuukausikaupalla on naljailtu huhtikuun loputtomista viikonlopuista ja kaikesta siitä, mitä niiden kuluessa tehdään. Aivan kuin tänä keväänä viikonloppuja olisi loputon määrä ja ne kestäisivät ikuisesti.

Ei näköjään niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli.

Puistossa ihmiset pelaavat baseballia, puhaltavat saippuakuplia ja keskustelevat koira-asioista. Kun aurinko lopulta laskee, kiivetään kattotasanteelle katsomaan kaupungin valoja. Aika tuntuu kerrankin riittävän.

Howard Rheingold kiteytti parinpäiväntakaisessa twiitissään sen, miltä Pohjois-Kaliforniassa nyt tuntuu: So grateful to be alive, bare feet on the grass, seeing and smelling another Spring.

Ei elämä, puolikkaalla et helli.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s