Vuodenvaihteessa blogosfäärissä keskusteltiin melkein väsymykseen asti vuosisuunnitelmista. Se tuntui vieraalta, sillä ainoa uudenvuodenlupaukseni on tavannut olla antaa hyville asioille mahdollisuus tapahtua.

Hieman epäröiden, kokeilumielessä, liityin vuoden alkaessa suunnittelijoiden joukkoon. Ajattelin, että jos kerran uskon, että tavoitteiden asettaminen on tärkeiltä tuntuvien työasioiden edistämiselle hyväksi, vähintään yhtä suurella huolella pitäisi suhtautua muihinkin tärkeisiin asioihin. Urheilu on niistä yksi, sellainen, joka liian helposti jää kaiken muun jalkoihin, elämänlaatua haparoittavin seurauksin.

Tänään tanssituntia HeiaHeiaan kirjatessani huomasin treeniaikalaskurin pyörähtäneen taas uudelle kymmenluvulle. Pienellä mutta merkityksellisellä tavalla siitä tuli hyvä mieli. On käynyt hyvin: Urheilusuunnitelmasta ei ole tullut sellaista ulkoista pakkoa, jossa pysymättömyys tuntuisi epäonnistumiselta, mutta selkeän tavoitetason asettaminen on tehnyt helpommaksi pitää prioriteetit ojennuksessa ja erottaa syyt tekosyistä.

Runsaan vuosineljänneksen perusteella alan vakuuttua niistä hyvistä voimista, jotka pääsevät valloilleen, kun opettelee suhtautumaan sopivalla vakavuudella myös niihin tärkeisiin asioihin, joista on tilivelvollinen vain itselleen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s