Konferenssimatkan jälkeisenä aamuna jääkiekon välierä tuli kuin tilauksesta. Tuskin mikään olisi voinut eilen toimia paremmin kuin käpertyminen kotisohvalle katsomaan peliä, josta puhutaan vielä pitkään.

MM-jääkiekko on parasta huoltotaukoviihdettä, sillä sitä katsoessa tietää miettimättä, kenen puolella kuuluu olla. Peliä seuratessa saa tuntea paljon, mutta ilman ristiriitaisuuksia. Maaleista voi iloita, turhista jäähyistä tuohtua. Kolmannen erän alkaessa uskaltaa jo toivoa, ihan tosissaan. Ja vaikka kotikatsomon selostus olikin eilen englanninkielinen, Mertarantaa kuunnellen vierineiden vuosien pohjalta oli helppo arvata, millaisessa äänensävyrekisterissä tilanteista suomeksi puhuttaisiin.

Tänään menen kämppisten ja monien muiden koulukavereiden valmistujaisiin. Luvassa on paitsi hassuja akateemisia asuja, myös jääkiekkopeliä monimutkaisempia mielentiloja. Kolme vuotta sitten valmistujaispuheen piti Genevieve Bell, jonka mielestä elämässä on oltava läsnä, haavoittuvainen, yllättynyt ja rohkea.

kommenttia
  1. Laura kirjoitti:

    Eilisissä voitonjuhlissa hienoa oli nimenomaan se, että voi vilpittömästi iloita jostain kaikkien muiden kanssa ja kenellekään ei ole käynyt kovin pahasti tms, mitä nyt ovat ruotsalaiset vähän surullisia hetken aikaa. Enpä ole vähään aikaan puhunut yhtä paljon tuntemattomien kanssa :D.

  2. Airi kirjoitti:

    Joo, aivan ihmeellistä ja riemukasta. Ja kiinnostavaa, miten vaikeaa ainakin meidän kisakatsomossa monien (minä mukaan luettuna) oli uskaltaa uskoa, että näin tässä nyt vihdoinkin käy. Liian monta vuotta traumoja takana, eh?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s