Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, opetti Paasikivi. Tänään faktat aiheuttavat kuitenkin lähinnä paniikkia.

Eletään niitä hetkiä, joina lähdön väistämätön läheisyys alkaa vihdoin valjeta. Palaverissa päätetään, että ensi viikolla ehditään vielä puhua lisää. Illallisella viimekesäisten kämppisten kanssa tajutaan, että ateria on kaikella todennäköisyydellä tällä erää viimeinen. Yritän muistaa, että vuosi sitten Helsingissä tuntui monella tavalla samalta: tulevaisuus houkutti, nykyisyydestä irtautuminen ei.

On keitettävä teetä, hengitettävä syvään ja juteltava sellaisten kanssa, jotka pysyvät lähellä ihan sama minne menee. Tai pyörittävä vastapäivään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s