Jonkun sielunmaisema on aavikko, toisen viljaa kasvava tasanko. Onneksi on myös vuoria, niittyjä, kanjoneita ja horisonttiin häviävä moottoritie.

Coloradon vuoret näyttivät keskellä kesähellettä erilaisilta kuin tammikuussa. Silti niiden luona olisi taaskin tehnyt mieli viipyä kauemmin kuin voi. Kansasin tasankojen tyhjyydessä sai harjoitella hitautta ja hiljaisuutta.

Lounaspaikaksi valikoituu pikkukaupunkilainen diner sillä perusteella, että satuimme parkkeeraaman juuri sen eteen. Kun astumme sisään ei ole selvää, kumpia ihmetyttää enemmän, meitä vai henkilökuntaa. Mieleen juolahtaa sana, jota en ole ajatellut aikoihin: vilpitön. Täällä ei teeskennellä. Tarjoilija pitää söpönä sitä, että olemme Suomesta ja kertoo, että heidän kaupungissaankin asuu yksi kasvissyöjä, kuusikymppinen rock-tähtien kanssa kaveeraava nainen, joka on cool. Lounaan hinnaksi tulee yhdeksän taalaa per henki. Saamme kaupan päälle kahvia, leipävanukasta ja kaksi tuoppia kaljaa.

Toistaiseksi ihmeellisintä tässä matkassa on se, miten täsmällisesti todellisuus vastaa mielikuvia ja kuulopuheita. Silti kaikki on nähtävä omin silmin, eikä sittenkään voi aivan ymmärtää, mistä kaikesta Amerikassa on kyse.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s