Katselin ilotulitusta Töölön kattojen yllä. Ilotulitukset ovat asia, jolle pimeydestä on hyötyä.

Eilen silppusin, kuutioin ja paloittelin kasviksia. Kaivelin granaattiomenan siemeniä kuorestaan ja tiskasin kuohuviinilaseja. En päässyt huutamaan bingo, mutta kakku oli erinomaista.

Tänään opeteltiin yli kolmiminuuttinen koreografia kahdessa tunnissa. Oli heittäydyttävä hetkeen ja hyväksyttävä epätäydellisyys etenemisen edellytyksenä. Muistin, että on tanssittava ennen kaikkea siksi, että muuten voi unohtaa olevansa ihan oikeasti elossa.

Kukin löytäköön kukoistusruiskeen sieltä mistä voi. Pelkkään selviytymiseen ei tänäkään vuonna pidä tyytyä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s