Kävin pitkästä aikaa Hakaniemenrannassa ja tapasin vastavalittuja Fulbright-stipendiaatteja. Välillä unohtuu, miten mielettömän ihmeellisiä tutkimusaloja ja tyyppejä oman tontin ulkopuolelta löytyy. Tutkimusohjelman kokoontuminen toimi vastavuoroisena muistutuksena siitä, millainen huikea porukka jakaa arkisen työmaani.

Kuuntelin kaksi tuntia entisten työkavereiden kokemuksia ja oppeja yrittäjäksi ryhtymisestä. Yksi puhui Skypen yli Kaliforniasta, todeten, että yrittäjät ja tutkijat ovat aika samanlaisia innostuneita ja päättäväisiä hulluja. Toiset näyttivät paikan päällä maailmanvalloituskarttaa. Hinku rakentaa jotain omaa kasvoi entisestään, mutta vielä vahvemmin pintaan nousi riemu siitä, että voin seurata kavereiden yrittäjyystarinoita näköalapaikalta, siellä täällä osallistuakin niihin pienillä tavoilla.

Luin loppuun kirjan, joka kertoo, mitä Harvard Business Schoolissa opetetaan. Kyllä etnografian ja liiketalouskoulutuksen avioliittokin näköjään voi toimia. Tuli vähän kaipuu info-opintojen pariin, mutta paljon enemmän onni siitä, millainen minun työelämäni on. Olkoonkin, että kotoiset yliopistot tuntuvatkin olevan suunnilleen yhtä sykkyrällä kuin maailmantalous syksyllä 2008.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s