Tunsin eilen saavani erityiskohtelua, kun rajatarkastusvirkailija katsoi silmiin, hymyili ja sanoi toivovansa, että tulen viihtymään. Olen ollut poissa Yhdysvalloista tarpeeksi kauan unohtaakseni, että on maan tapa katsoa silmiin ja hymyillä. Erityisesti asiakaspalvelutilanteissa.

Uuden kodin kynnyksellä purskahdin nauramaan: täällä on kaksi televisiota, kylpyamme, sohva, liian monta komeroa ja pompöösi kaasuhella. Matkalaukun pohjalta löytyneen instant-Elovenan syöminen tuntui pienanarkismilta.

Tänään pilvenhattaroita katsellessani huomasin, että niiden viereen kirjoitettiin juuri kannustusta paikalliselle baseball-joukkueelle:

Puistosta löytyi ilmainen sinfoniaorkesterin konsertti. Se alkoi kansallishymnillä ja jatkui Broadway-klassikoilla ja Brahmsilla.

Huomenna on uuden arjen ensimmäinen päivä. Siihen liittyy sellaista kihelmöivää jännitystä, jota saa kokea aivan liian harvoin.

kommenttia
  1. cheerlieder kirjoitti:

    Hyvää seikkailua!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s