Tämän kesän työsopimukseeni sisältyy joukko hämmentävän mukavia piirteitä. Yksi niistä on työsuhdepolkupyörä.

Polkupyöräkaupassa on helppo tuntea itsensä tyhmäksi ja tietämättömäksi. Myyjät tietävät mistä puhuvat, mutteivät useinkaan sitä, miten puhua niille, jotka tietävät paljon vähemmän. On kuitenkin helppo kohauttaa olkiaan ja jättää hölmöyden kokemukset omaan arvoonsa, kun poistuu kaupasta punaisen rautaratsun kanssa.

Helteisellä huviajelulla Gilmoren tyttöjen unelmamaisemissa eksyin tahallani ja seurauksitta. Matkan varrella vastaan tuli ylväitä puutaloja, Harvardin juhlallisia tiilirakennuksia ja auringossa kylpevä Charlesin rantaraitti.

Mainokset
kommenttia
  1. Reetta sanoo:

    Kuuluiko pyöräilykypärä myös työsuhde-etuihin? Hauskoja pyöräilyreissuja edelleen.

  2. Airi sanoo:

    Vähän piti investoida omiakin ropoja, mutta sanomattakin selvää, ettei täällä voi polkea ilman kypärää. Bostonin pahamaineisten autoilijoiden seassa täytyy olla tarkkana!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s