Pieniä hyviä hetkiä riittää.

Joskus kellarit ovat pelkkiä kellareita. Toisinaan niissä toimii improvisaatioteatteri.

Joskus teollisuusalueen rähjäisimmät rakennukset näyttävät siltä, että niissä pitäisi olla vaihtoehtoisia taidegallerioita. Mutta toisinaan vanhat teollisuusrakennukset ovat vain vanhoja teollisuusrakennuksia. Silloin voi ajatella olevansa avantgardisti tai myöntää olevansa harmittomasti eksyksissä.

On ollut päiväunia ja kesän ensimmäinen kahlaus Atlantissa.

Pienen hyvän rinnalla ovat kuitenkin ne suuret huolet, joilta ei voi välttyä, jos koittaa olla sulkematta silmiään ilmastonmuutosmatematiikalta. Luvut eivät tule yllätyksenä, mutta ne saavat miettimään, kuinka tässä kaikessa oikein käy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s