Työpaikalla käydään keskusteluja, jotka tekisi mieli nauhoittaa, jotta voisi myöhemmin tarkistaa, ettei ole nähnyt unta.

Oluelle nimensä antaneesta kaupungista kotoisin oleva kollega kertoo tuohtuneena kiinalaisten keskustelufoorumeiden trolleista ja vastaa kärsivällisesti kysymyksiini nettisensuurin merkityksestä ja tehokkuudesta. Kaikkein mieluiten hän kuitenkin puhuu ruoasta, sillä mitä järkeä on elää ellei voi nauttia syömisestä.

Toiselle työkaverille Israel ei ole uutisista tuttu poliittinen umpisolmu, vaan kotimaa. Hänen huolensa Syyrian tilanteesta on siksi eri tavalla akuutti kuin minun. Se näkyy ryppynä otsalla ja tiukkoina mielipiteinä.

Kolmas on tohkeissaan, sillä hän on saanut käsiinsä hyvin toimivan, laadukkaan kynän. Se saa työn sujumaan kuin rasvattu.

Perjantai-iltapäivisin kahvihuoneessa tarjoillaan viiniä ja juustoa. Päädyn seuraamaan väittelyä Kungfutsen ja Laotsen opetuksista, hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta ja joogaguruista. Keskustelu on tuhansia vuosia vanha ja täysin ajankohtainen.

Työkaverit ajattelevat enimmäkseen eri tavalla kuin minä – ja ennen kaikkea eri asioita. Yhteinen kesä on epätodennäköinen sattumus. Kun tässä nyt kuitenkin ollaan, tekisi mieli unohtaa miten ohikiitäviä nämä viikot ovat.

It’s not that it goes too fast. It’s just that it goes at all.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s