Kolmannes

Kolme kuukautta on vaikeanmittainen aika.

Kvartaali on niin pitkä, ettei koko aikaa mitenkään voi olla huliviliseikkailumoodissa, ei varsinkaan jos on tullut kaupunkiin tiukasti työasioilla. Samalla aika on niin lyhyt, että itsesuojeluvaisto kieltää molskauttamasta ankkuria liian syvälle. Ennen kuin arvaakaan pitää huiskuttaa toisille hyvästiksi ja tunnustaa itselleen, että työsuunnitelmaan kirjatut viikot käyvät vähiin.

Kolmesta kuukaudesta on jäljellä enää yksi. On se vaihe kesästä, jolloin tartun pieniinkin aavistuksiin kaipuusta Suomeen innolla, sillä omalla ovelalla tavallaan ne tekevät kaikesta helpompaa.

Tänä viikonloppuna olen siksi huoletta vähän kateellinen kaikille niille, jotka pääsivät Kouluun. Mutta vain ihan vähän, sillä hyvin mukavia ovat myös sellaiset päivät, joina voi ostaa vihannestorin hyväntuuliselta kauppiaalta kypsiä avokadoja pilkkahintaan, katsoa taidemuseon katolta mereen hyppiviä taitureita ja kiepsahtaa italialaiskaupunginosan joogakoulussa asanoihin, jotka kaksi vuotta sitten vaikuttivat täysin absurdeilta.