Ystävänpäivä on yksi niistä vuosittaisista hetkistä, joina suomalaisesta kulttuurista on helppo olla ylpeä.

Siitä, että vday on meille pohjoismaisen demokraattinen ystävyyden juhla, olisi monilla amerikkalaisilla paljon opittavaa. Täällä sinkut surevat ja pariskunnat riitelevät. Jos kalenteri määrää, että pitäisi olla erittäin spesiaalia, on harvoin riittävän spesiaalia. Markkinatalous kukoistaa, kun suklaata myydään lahjaksi, lohduksi ja lepyttelyksi.

Laveasti määritellyssä ystävyydessä sen sijaan on ainekset sellaiseen juhlaan, jonka ydin ei ole mielensä pahoittamisessa tai normien määräämän performanssin suorittamisessa.

Jos sattuu löytymään oikein sopiva kortti, sen voi sujauttaa yllätykseksi kaverin läppäripussiin. Mikään pakko ei kuitenkaan ole.

Itärannikolla vietetään seuraavana päivänä käyttämättömien lahjakorttien karnevaalia manikyyrin, neljän ruokalajin illallisen ja drinkin äärellä lörpöttelyn merkeissä.

Konferenssissa voi riemastua siitä, kuinka hauskaa on nähdä vuosien varrella tutuiksi tulleita kollegoita. Sosiaalisen median, sohvasurffauksen, mainemekanismien ja joukkorahoituksen ohella saattaa päätyä keskustelemaan neulomisesta, jääkiekosta ja kaloista.

Ja kun kohdalle osuu riittävän hiljainen päivä, pidetään ensin sunnuntaihengaus neljässä kaupungissa kolmella aikavyöhykkeellä, ja päivitetään sen jälkeen keittiössä kuulumiset kämppisten kesken.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s