Avainsanaan ‘ahdistus’ liitetyt artikkelit

Nyt se sitten tuli: kulttuurishokki.

En edelleenkään ole hetkeäkään katunut, että palasin Suomeen suunnitellusti. On siistiä asua samalla mantereella, samassa maassa, samassa kaupungissa, jopa samassa kaupunginkolkassa lukuisien elämäni merkkihenkilöiden kanssa. On mielekkäitä projekteja, joita ei voisi samalla tavalla viedä eteenpäin, jos olisi jossain muualla. Ruisleivän ja irtokarkin helppo saatavuus ilahduttaa.

Siitä ei tietenkään olekaan kysymys, vaan siitä, miten pienet asiat ärsyttävät enemmän kuin pitäisi. Niistä ahdistuminen tuntuu hölmöltä. Tuskastuttaa, etten osaa vain kohauttaa hartioitani, häiriintymättä.

Järjellä voi tajuta, että kaikki on hyvin. Järkeily on kuitenkin laimea lohtu, kun haluaisi vain iisisti solahtaa tähän kaikkeen ja tuntea olevansa kotonaan. Hetken jo näytti, että juuri niin se tällä kertaa menisi, mutta näköjään nämä paluun jälkeiset syksyt ovat aina, hetkittäin, vähän mitä ovat.

Myös haaste on siis sama kuin viimeksi, vaikka marraspako tekeekin siitä vähän helpomman: Paluun jälkeen edessä oli vaihtovuoden ehkä vaikein asia: pysyä avoimena, uteliaana ja onnellisena Suomen syksyssä, ihan oikeassa arjessa. Uskoin onnistumisen olevan mahdollista ja tiesin yrittämisen olevan.

Mainokset

Matkustamme satukirjojen ja tositarinoiden läpi.

On metsiä, joissa juoksee kauriita ja kalkkunoita. On hellettä, joka lämmittää järviveden niin kuumaksi, että sieltä noustessa nelikymmenasteinen ilma tuntuu hetken viileältä. On myös Atlantin rannikko, jolta löytyy maileja pitkä silta-tunneli-kompleksi, uimarantoja ja ylikukkeudessaankin viehättävä vanha majatalo. Vuokra-autosta irtautumalla pääsee pitkän matkan bussien todellisuuteen. Se on erilainen ja tähän väliin passeli.

Mutta on näissä saduissa ahdistavatkin puolensa.

On aikuisia, jotka eivät tahdo syödä salaattia ateriansa kanssa. On perheitä, joiden mielestä korkea pino donitseja on käypä aamiainen – eikä näytä siltä, että niin olisi vain lomaoloissa, poikkeuksellisena kurittomuusherkutteluna. On kuumuutta, joka lamauttaa heti kun nousee autosta ja öitä, joina herää elämänmuutosajatuksiin. Ennen kaikkea on pohjoismaisia uutisia, jotka ovat totta vaikkei sitä tahtoisi uskoa.

Tänä kesänä tositarinoihin kuuluvat onneksi myös uskallus ajaa viisikaistaisia moottoriteitä, Top Gunin katsominen VHS-kasetilta sekä pizzeriasta löytyvän Pacman-pelikoneen aiheuttama syvällinen riemu.