Avainsanaan ‘aikataulu’ liitetyt artikkelit

On liian monta viikkoa siitä, kun viimeksi levitin joogamaton lattialle ja asettauduin kolmijalkaiseen koiraan hengittämään huolet pois. Jokin joogasta on kuitenkin läsnä koko ajan.

Kiireisen aikataulun keskellä yksittäiset hetket ovat rauhallisia, kun niihin vain malttaa pysähtyä. Sanomalehteä lukiessani ja käsiä tiskivedessä uittaessani koitan keskittyä siihen, että olen kotona. Luen ratikassa pyörivät runot. Ja vaikka säntäänkin yhdeltä reissulta toiselle, tiedän jostain välistä aina löytyvän sen hetken, jolloin saa loikoilla rantakallioilla kiireettä tai ajatella junassa keskeytyksettä.

Harmaan taivaan alla, sateessa liikennevaloissa seistessä huomaan ahdistukset ja pelot – ja annan niiden sitten mennä, tuomitsematta. Kirkasvalolamppu muistuttaa, ettei syksyn lähestyessä tarvitse leikkiä sen reippaampaa ja rohkeampaa kuin on.

Hymyilen, kun näen, että joku on tussannut alikulkutunnelin seinään oivalluksen: Hengitys on kotonaan kaikkialla.


Olen elänyt kalenterikevyttä elämää pian puoli vuotta, eikä paluu entiseen houkuta. Kun kalenteri ei sanele tahtia, voi puolen päivän varoitusajalla päättää mennä tapahtumaan, jossa Craigslistin Craig kertoo missä mennään. Se on ehdottoman hyvä juttu.

Rohkaisin mieleni ja ostin ensi vuodelle kalenterin, joka on kooltaan ja painoltaan kolmanneksen nykyisestä. Viikkojen sijaan aukeamat esittävät kuukausia. Muutos on pieni mutta tärkeä – uuteen kalenteriin ei mahdu laatimaan järjettömän tukkoisia aikatauluja. Tuntien ja päivien sijaan se ohjaa ajattelemaan elämää viikkojen ja kuukausien tasolla – ei nyt varsinaisesti pitkällä aikajänteellä, mutta kuitenkin.

On onnellista, ettei tänä vuonna voi olla nauramatta, kun kuulokkeista kuuluu tuttu kysymys: Palkkakuoppa kerjuukuppi karrieeri hyppykeppi / Ovimatto opintoputki oravanpyörä pätkätyö / Tulosvastuu tuntilista univelka kaleeriorja / Tällaistako on se prekariaatin arki?

En ole varma olenko tehnyt tänä syksynä enemmän töitä kuin aiemmin, mutta tiedän varmuudella tehneeni niitä keskitetymmin ja keskittyneemmin. Ilmassa on nytkin monia palloja, mutta ne muodostavat eheän jonglöörausharjoitteen. Kun aikaa ei kulu ruuhkabusseissa sahatessa eikä rajallisesta ajasta kilpailevia aktiviteettaja tasapainotellessa, ehtii paneutua täysipainoisesti siihen, mitä tekee.

Olen nauttinut häiriöttömyydestä täysin siemauksin. Nyt luentokauden päättyessä ja aikataulun vapautuessa joustavammaksi olen kuitenkin löytänyt itseni työpöydän äärestä miettimästä, mihin pitäisi tarttua. Tekemistä riittää, mutta joustamattomat aikataulut tai deadlinet eivät määrää tahtia. Saatuani tänään kevään workshopin osallistumiskutsun julkaistua, tajusin, että seuraavaan hommaan ryhtymisen sijaan on aika laittaa päivän työt pakettiin ja lähteä vapaalle, tekemään ihan mitä vaan.

Olin ymmälläni, vaikka vasta eilen nyökyttelin oivaltaville sanoille siitä, miten tärkeää kiireettömyys on. En ollut varautunut kohtaamaan korvamerkitsemätöntä aikaa. Hetkeä myöhemmin pyöräilin valikoimaan joulukortteja, lukemaan eilen luennoineen Lisa Ganskyn uutta kirjaa ja lähettämään sähköpostia entisille kämppiksille.

Kun työssä on imua, on helppo unohtaa, mitä kaikkea muutakin elämässä on. Kuitenkin, ehkä erityisesti silloin, kun työ vie onnellisesti mennessään, on pidettävä huoli siitä, että elämässä on jatkossakin monenlaista muutakin kuin työ.

Viime viikkojen lukemistoon on kuulunut Siilin eleganssin ohella elämänfilosofisia ajatuksia.

Maailmanvalloittamisesta lukiessani olen oivaltanut, etten tällä hetkellä tunne tarvetta radikaalille elämänmuutokselle. Tietenkin tahdon oppia elämään paremmin, täydemmin ja tavoitteellisemmin. Juuri nyt tuntuu kuitenkin siltä, että olen oikeassa junassa matkalla oikeaan suuntaan.

Kulutuksen keventämistä pohtiessani tajusin, ettei minimalistisempiin kulutustottumuksiin tähtääminen ole minun suuri haasteeni. Minulle vaikeampaa ja tärkeämpää on olla täyttämättä aikataulujani tukkoisiksi. On kasvun paikka oppia muistamaan, että lupauksen antaa hyville asioille mahdollisuus tapahtua voi välillä pitää olemalla aloillaan.