Avainsanaan ‘ajatus’ liitetyt artikkelit

Etsiessäni tietokoneen uumenista jotain ihan muuta, löysin Paha Kollektiivi Livessä takavuosina käytetyn presentaation ideoinnista. Viimeisellä slaidilla, otsikon Hulluudesta alla, todetaan jotain hyvin olennaista:

Kaikki heti hyviltä tuntuvat ideat on luultavasti keksitty.
Kaikkia mielenkiintoisia huonoja ideoita on luultavasti kokeiltu.
Mutta nyt ne ideat olet keksinyt ja niitä olet kokeillut SINÄ
– ja voi olla että SINULLA on jotain sellaista annettavaa mitä muilla ei ollut.

Oudotkin ajatukset kannattaa ajatella. Käsilaukussa on aina syytä kantaa post it -lappuja. Eihän sitä koskaan tiedä.

Käsitteet ovat tärkeitä. Kun asioille ja ilmiöille löytyy sanat, niitä voi ajatella ja niistä voidaan keskustella – kirkkaammin, täsmällisemmin. Maailman sanoittaminen oli ensimmäinen asia, josta sosiaalipsykologiassa innostuin. Edelleen ajattelen epäilyn hetkinä sitä oivaltamisen iloa, kun löytää tieteenalan, joka tarjoaa sanoja asioille, joita on aiemmin aavistellut saamatta kunnon otetta. Jos minun työni tuottaa samaa jollekin toiselle, ponnistelut eivät ole turhia.

Kuuntelin tänään kahta esiintymistaidoissaan ihailtavan vakaata miestä, jotka näyttivät tietävän miten yksinkertainen kerrotaan tarttuvasti ja tylsä kiinnostavasti. Kasvuyritysten ja liiketoimintamallien ohella hekin käsittelivät käsitteitä. Eric Ries sanoi, että hänen on vaikea ymmärtää, miten liike-elämä selviytyi viime vuosisadasta ilman pivotointia. Alex Osterwalder puhui väitöskirjassaan liiketoimintamallien luomiseen soveltuvasta ontologiasta, mutta siirtyi käyttämään sanaa kanvas tajuttuaan, että viesti menee sen avulla paremmin läpi.

Koska käsitteet ovat tärkeitä, päivät, joina ei oikein tiedä onko tutkija vai matkatoimisto, voivat olla hermostuttavia. Silloin on hyvä ajatella olevansa pikemmikin osa-aikainen kerouac ja lähteä sitten maestron esimerkkiä seuraten New Orleansiin nuuskimaan syvän etelän menoa.

Kaivoin metsäretkeä varten esiin päiväkirjani. Viimeisin merkintä on kirjoitettu lentokoneessa matkalla Yhdysvaltoihin.

Taaksepäin selatessa punaisten kansien välistä löytyy ajatuksia, joita en muistanut kirjoittaneeni mutta jotka lukiessa välittömästi tunnistan omikseni. Useimmat merkinnät on kirjoitettu matkalla koteihin – omiin tai muiden, entisiin, nykyisiin ja tuleviin. Paljossa heijastuu vaikeus luottaa siihen, että nykyhetki riittää, ettei tulevaisuuteen tarvitse yrittää ryntäillä.

Meidän sukupolvemme etsii vastausta siihen, miten voisi yhtä aikaa kulkea ja olla aloillaan. Eilen puhuttiin siitä, miten järjetöntä on yrittää ominpäin päättää, missä tahtoo elää. Samalla on huikeaa tietää, että on monia paikkoja, joissa voisi olla onnellinen.

Viime viikon määritelmän mukaan käsillä on elämänmittainen haaste malttaa. Paras tuntemani vastalääke malttamattomuudelle on määrätietoinen ei nyt. Mahdollisten tulevaisuuksien loputonta jonoa ei tarvitse täysin tyrmätä, mutta on muistettava, että vaikka melkein mikä vain voisi olla mahdollista, se ei koskaan tarkoita kaikkea kerralla.

Ehkä elämästä pitäisi ajatella samalla tavalla kuin sisko aikoinaan opasti suhtautumaan suurkaupunkeihin: kaiken paljoutta ei tarvitse pelätä, sillä vaikka ympäriltä löytyykin mitä tahansa, itse on silti aina vain yhdessä kaupunginosassa kerrallaan.