Avainsanaan ‘amerikka’ liitetyt artikkelit

Kesälomasuunnitelmien kehkeytyessä sain kaverin kautta käsiini lehtijutun amerikkalaisista ja eurooppalaisista loma-ajoista – osuvalla hetkellä, sillä näinä päivinä olisi hyvä päättää onko heinäkuussa yhtäällä vai jossain aivan muualla.

Uutiseksi artikkelia ei voi kutsua, sillä vanhaa tietoahan se on, että amerikkalaiset eivät pidä pitkiä lomia. Tekstissä puhutaan lainsäädännöstä ja muista yhteiskunnan rakenteista, mutta myös niistä arvoista, jotka kussakin maassa ovat johtaneet tietynlaisiin rakenteisiin ja toisaalta ylläpitävät niitä. Amerikkalaiset maksimoivat onneaan tekemällä työtä, eurooppalaiset viettämällä vapaa-aikaa.

Minua mietityttää, miten onnistuisin optimoimaan omakseni molemmat. Kaikki kiinnostaa.

Mainokset

Donnerilaisen kirjakerho-opin mukaan lukeminen kannattaa aina.

Kirjat ovat Amerikassa halpoja, erityisesti, kun niitä ostaa käytettyinä tai Amazonin ilmaisen kotiinkuljetuksen turvin. Rajoittelematon ostaminen tuntuu vieraalta, kuten rationaaliset asiat usein. Lukemattomien kirjojen pinon kasvaessa ajattelen Mustassa joutsenessa kuvailtua Umberto Econ kirjastoa ja olen tyytyväinen. Lukemattomat kirjat ovat paljon arvokkaampia kuin luetut. Se, että yhä suurempi osa työn kannalta tärkeistä kirjoista on ensi syksynä työhuoneen kirjahyllyssä tyrkyllä, tekee elämästä helpompaa ja tutkimuksesta jouhevampaa.

Olen kuitenkin tehnyt periaatepäätöksen olla ostamatta kaunokirjallisuutta, sillä tekstitaiteen omistaminen ei tällä hetkellä tunnu tarpeelliselta. Berkeleyn julkinen kirjasto pursuaa yllätyslöytöjä, sellaisia, joissa todetaan, että ehkä, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, liian monet asiat voivat olla mahdollisia. Yliopiston kirjastossa on niin kauniita paikkoja, että on vieläkin vaikea uskoa, että voin noin vain luvan kanssa istua niissä niin paljon kuin haluan.

Helsingin luottojengi pystyttää lukupiiriä, onnellisesti vihdoin ilman minkäänlaisia yliopisto-opiskelullisia päämääriä. Sellaiselle on aina löydyttävä aikaa. Klubi-iltoja odotellessa voi lukea runon päivässä.

Yksi kämppiksistäni inhoaa hipstereitä. Häntä eivät häiritse pillifarkut, liioitellut aurinkolasit tai eriskummalliset päähineet, mutta hipsterien ironista elämänasennetta hän ei voi sietää.

En ollut tullut ajatelleeksi asiaa, mutta hetken mietittyäni ymmärrän ärsyynnyksen. Ironisuus on defensiivinen elämäntapa: Kun kaiken tekee läpällä, voi elää vakuuttuneena siitä, ettei itseään ole mahdollista mokata. Samalla tulee asettaneeksi outoon valoon ne hyväntahtoiset hölmöt, jotka ottavat tekemisensä tosissaan.

Mietimme taannoin, onko Eurooppa Amerikkaa pahempi hipsterimanner. En tiedä, pitääkö ajatus paikkansa. Jotenkin kyllä tuntuu, että Pohjois-Kalifornian hipstereiden ironinen terä taittuu siihen, etteivät he osaa peitellä aitoa innostustaan.

Tällä alueella on sen verran ihmeellistä, että on kovin vaikeaa olla iisisti cool.