Avainsanaan ‘artikkeli’ liitetyt artikkelit

Kun asettuu uuteen maailmaan vain vuodeksi, on helppo ajatella olevansa väliaikainen ja irtonainen. Se taittuu mielessä helposti vääristyneeseen muotoon väliaikaisin ja irtonaisin.

Oman vaihtoajan vähäisyyttä stressatessa ei tajua huolestua siitä, että joku muu saattaa lähteä aiemmin. Itsenäisessä irtonaisuudessaan saattaa olla huomaamatta, kuinka tiivistä arki on ja kuinka tärkeitä sitä elävöittävät ihmiset. Siksi tulee pienenä shokkina saada sähköpostissa tieto tanssinopettajan lähestyvästä muutosta Los Angelesiin etsimään onnea ammattitanssijana. Se tuntuu haikealta, vaikka tottakai enimmäkseen pitää olla innoissaan siitä, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi rohkeita ja päättäväisiä yrittäkseen toteuttaa unelmansa, ja kiitollinen siitä puolesta vuodesta, joka ehti olla.

Haikeudessa lohduttaa Consequential Strangers, kirja merkityksellisistä ihmisistä, jotka sijoittuvat oman elämän liepeille tai virtaavat sen läpi. Fingermanin ja Blaun kuvauksessa sosiaalisista verkostoista moottoritietä pitkin etenevänä kulkueena on jotain huomattavan voimauttavaa. Onnellisen voimauttavaa on sekin, että väitöskirjani toinen artikkeli on nyt lopullisen virallisesti hyväksytty julkaistavaksi.

 

 

 

Mainokset

Keväällä review-kierrokselle lähetetty artikkelimme palasi eilen hylkyleima kannessaan. Se on vääjäämättä pettymys. En pidä torjuvista tuomioista, mutta olen huomannut, että niissä on ainakin kolmenlaista hyvää:

Ensinnäkin, torppaus on tehokas tarkistuspiste. Harmistus kertoo, että välittää siitä, mitä tekee. Jos joskus tulee päivä, jona hylkytuomio ei tunnu miltään, tiedän ryhtyä viipymättä järjestelemään elämää uuteen uskoon.

Toiseksi, pettyneenä huomaa arvostaa ympäröivää parhuutta. On vaikea rypeä kiukussaan, kun istuu työviikon päätteeksi kuuntelemassa sisäpiiritarinoita Pixarin taideosaston esikuvista ja seikkailuista. Ylämäkeen tarpomisen jälkeen jalkojen juuressa avautuva merinäköala nostaa hymyn kasvoille ja asettaa asiat mittasuhteisiinsa.

Kolmanneksi, pettymys on polttoainetta. Se nostattaa taistelutahtoa. Vaikka tutkijan työnkuva on kirjava, luovuttaminen ei kuulu toimialaamme.

Tämä on taas tätä, että kirjoitetaan artikkelia kahdessa vuorossa kahdella mantereella.

Kirjoittaminen on tutkimustyön tuskaisin nautinto. Sanojen kanssa voisi hapuilla loputtomasti – joskus harvoin ne tuntuvat osuvan tismalleen, useimmiten saa olla tyytyväinen jos edes suurinpiirtein oikeaan suuntaan. Välillä meinaa unohtua, että lukijat voivat arvioida vain sitä versiota, jonka saavat eteensä. He eivät tiedä kaivata kaikkea sitä, mitä olisi voinut olla, jos olisi osattu, ehditty ja ymmärretty kirjoittaa paremmin.

Tällaisina viikkoina on hyvä pitää mielessä Howard Beckerin kirjoitusoppaan holtittoman oranssit kannet ja tolkuttoman hyvät neuvot. Niitäkin tärkeämpää on deadlinen lähestyessä muistaa yksinkertainen elämänfilosofinen ohjenuora: IVAO.

Yleisistä harhaluuloista poiketen elämä ei nimittäin ole hätätila.

Asiaankuuluva elämänmuutosflunssa iski tänään.

Niinpä kömmin kotiin ja laitoin villaiset siilisukat jalkaan. Illan ohjelmassa on tosi-tv:tä ja torkkuja. Sängyn pohjaltakin voi onneksi fiilistellä sitä, että Kassi-artikkelimme hyväksyttiin marraskuun konferenssiin. Yhteistyöllä otetut työvoitot, onnekkaiden sattumien ohella, ovat menestyssuosikkejani.

Jos liikutte kulmilla, tuokaa kanakeittoa.