Avainsanaan ‘Chris Anderson’ liitetyt artikkelit

Reid Hoffman paljasti pari viikkoa sitten ISchoolin valmistujaispuheessa menestyksen salaisuuden: on ajateltava eri tavalla kuin muut ja oltava oikeassa. Erityisen tärkeää on näiden kahden yhdistelmä, kuulemma.

Chris Anderson piti puheen Harvardissa. Hän yllätti vastavalmistuvat neuvomalla heitä olemaan seuraamatta intohimoaan – ei ainakaan suoraan, ei vielä. Parempi olisi tehdä asioita, jotka voimauttavat, olla väsymättömän utelias, kuunnella, oppia. Kaiken luovan hulinan keskellä tarvitaan itsekuria: häiriöiden aikakaudella maailmaa muuttavat ne, jotka pystyvät jättämään useimmat keskeytykset huomiotta.

New York Timesin kolumnissa David Brooks kyseenalaistaa valmistujaispuheiden yksilökeskeistä paatosta. Hänen mielestään menestyneimmät nuoret ihmiset eivät harjoita itsetutkiskelua ja suunnittele sitten elämäänsä. Ei, he katsovat ulos maailmaan ja havaitsevat jonkin ongelman, jota ratkaisemaan ryhtyminen määrittelee elämän suunnan. Elämän tarkoitus ei ole löytää itseään, vaan hukata itsensä, uppoutumalla johonkin suurempaan.

Kaikkien puheenvuorojen pohjalla piilee sama retoriikka: Tärkeää on tehdä merkittäviä asioita, ratkaista suuria ongelmia, muuttaa maailmaa. Jokaisella on siihen mahdollisuus ja velvollisuus. Ajattelutapa on kaunis ja kauhea. Tämä asenne tekee Amerikasta ihanan energisen – ja julman vaativan. Brooks summaa asian ytimen: Ihailemme kaikkein eniten erinomaisuutta, emme onnellisuutta.

Ostin viime viikolla uuden muistikirjan, koska halusin keskittyä ajattelemaan ja kuuntelemaan kunnolla. Evernote on mahtava apuväline muistiinpanojen säilömisessä, mutta on hetkiä, joina käyttöliittymä, joka ei mahdollista poukkoilua Internetissä, on ylivoimainen.

Keskiviikkoiltana HUB SoMassa vaaleat sivut täyttyivät hurjaa vauhtia, kun Rachel Botsman kertoi kirjastaan What’s Mine is Yours ja panelistit keskustelivat yhteisöllisen kuluttamisen mullistavista mahdollisuuksista. Video summaa keskustelun ytimen hyvin: Näinä aikoina opitaan luottamaan tuntemattomiin ihmisiin, arvostamaan kokemuksia enemmän kuin rojua ja ymmärtämään, että tärkeää on se, että tarvitut tavarat ovat käytettävissä, kun niitä tarvitsee, ei se, että ne omistaa.

Muistikirja tuli tarpeeseen myös lauantain >play-konferenssissa, jonka tähtihetkiin kuului päivän avannut Wired-lehden päätoimittajan esitys. Chris Anderson puhui journalismin tulevaisuudesta digitalisoituvassa maailmassa ja iPadin sekä muiden tablettien merkityksestä tässä kehityksessä. Yllättäen ajatukset linkittyivät keskiviikon keskusteluihin: uudella teknologialla digitaalisiin lukukokemuksiin voidaan palauttaa se nautinnollinen rauhallisuus ja taitollinen kauneus, joka paperilehtiä verkkoon viedessä on tavanomaisesti hukkunut.

Andersonin visio on näkymä lukemisesta, jossa on kyse enemmän keskittymisestä kuin keskeytyksistä. Esitys hahmotteli kuvaa siitä, miten digitaalisessa mediassa voidaan tehdä taloudellisestikin kannattavaa journalismia. Suurin mullistus piilee siinä, että uusien liiketoimintamallien varassa ensisijaiseksi asiakkaaksi voidaan korottaa mainostajien sijaan lukijat.

Uudet teknologiat eivät automaattisesti muuta pelin luonnetta sen paremmin journalismin kuin muunkaan kulutuksen osalta. Ne voivat kuitenkin mahdollistaa, yhä paremmin kohdistetun mainonnan ohella, myös uudenlaisen keskittymisen oleelliseen. Maailma, joka on täynnä mahdollisuuksia ja vapautta tukahduttamatta asukkaitaan tavarapaljoudella tai häiritsevällä virikevyöryllä, on paikka, jonka luomiseksi voi tehdä töitä hyvillä mielin.