Avainsanaan ‘Chris Guillebeau’ liitetyt artikkelit

It was right for her to leave, and it was right to go back.” kirjoittaa Chris Guillebeau.

Lause ei kerro minusta, mutta se osuu oikeaan. On tärkeää lähteä, ja tekee hyvää palata. Molemmille puolille Atlanttia. Elämä on enemmän eestaas kuin joko – tai. Se on enimmäkseen riemullista, jännittävää, ja palkitsevaa, mutta välillä myös kuluttavaa, turhauttavaa, ja pelottavaa.

Suomen keväässä tajuaa olevansa talven jäljiltä elossa ja tahtovansa lisää. Se on mahtava tunne. Helsingin toukokuussa kaikki kukkii yhtä aikaa. Itärajalla mökkirannassa taitetaan kesän ensimmäinen vihta ja paistetaan muurikkalettuja.

Kalifornian auringon alla saa osallistua valmistujaisiin, joissa melkein kaikki ovat tuttuja. Sekin on mahtava tunne. San Franciscon sumua kannattaa uhmata, kun suuntana on Shanghai Dumpling King tai baseball-ottelu. Viikossa ehtii valtavasti, kun tietää, että aika on kortilla.

Itärannikkolla, vaikeanimisessä osavaltiossa, on Boston ja joen vastarannalla Cambridge. Siellä odottaa harjoittelupaikka ja työyhteisö, jonka ajatteleminen aiheuttaa hyvänlaatuista levottomuutta. Se vasta mahtava tunne onkin.

Mutta kun elämä on monessa paikassa yhtä aikaa, on aina poissa jostakin. Se ei ole välinpitämättömyyttä, vaan väistämättömyys. Koska yhteyksiä voi kuitenkin vaalia välimatkojenkin yli, aion merestä ja rannikosta riippumatta taistella lakritsipiippuvallankumouksen puolesta, lopulliseen voittoon asti.

Mainokset

Yksi suurimmista oivalluksista viimeisen puolen vuoden aikana on ollut sen tajuaminen, että pienten todellisuuksien suurehkot hahmot ovat tavallisia ihmisiä, joista useimpiin on hämmentävän helppo luoda hedelmällinen yhteys lähettämällä sähköpostia tai nykäisemällä hihasta.

Tottakai olen koko ajan tiennyt, että nimet journaaliartikkelien kansilehdillä ja uutissyötteenlukijassa edustavat oikeita ihmisiä. Minun piti kuitenkin muuttaa kauas kotoa tajutakseni, miten pieni maailma on ja miten innolla useimmat sen asukkaista tarttuvat ojennettuihin käsiin.

Eilen poikkeuksellinen kirjakiertue saavutti San Francsicon. Hetkessä, jona tajusin olevani samassa huoneessa paitsi Chris Guillebeaun, myös Everett Boguen, Corbett Barrin, Leo Babautan ja Lissa Rankinin kanssa, oli jotain taionmaista. Samalla tilanne oli kaikessa absurdiudessaan ihanan arkipäiväinen – bay arean paras luksus on vahva tunne siitä, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa, kunhan pitää silmänsä ja mielensä avoimina.

Listalla asioista, joiden kotiin tuomiseksi tahdon löytää keinot, on tämä riemullisen voimakas tunne maailman avoimuudesta ja merkityksellisten seikkailujen itseoikeutetusta asemasta elämän keskiössä.