Ristiriita

Kuluttamisen ristiriitaisuus pistää Amerikassa kuin piikki lihassa.

Kaliforniassa kaikkinainen terveyteen ja maapallon hyvinvointiin tähtäävä ekologisuus ja eettisyys on kovassa huudossa. Vaikka autot ovat edelleen valtavia ja kahvimukit useimmiten kertakäyttöisiä, ympäristötietoisuus nostaa päätään. Se on hyvä muttei välttämättä tarpeeksi hyvä. Lisäksi hyvää tekevät kulutusvalinnat ovat edelleen vain hyvin toimeentulevien etuoikeus.

Michael S. Rosenwald pureutuu Washington Postissa julkaistussa artikkelissaan eettisen kuluttamisen dilemmaan: Kun tekee jotain hyvää, kokee ansainneensa sen vastapainoksi pienen synnin. Lopputuloksena on silloin parhaimmillaankin nollasummapeli. Me ihmiset unohdamme kovin helposti, että kierrätettävä pahvimuki ei säästä luontoa vaan tuhoaa sitä hiukan vähemmän kuin muovimuki (Kukka, 4/2010). Sen lisäksi, että kuluttaa paremmin, pitäisi aivan yksinkertaisesti kuluttaa vähemmän.

Kotikadun toisella puolella on Whole Foods. Siellä myydään laadukasta luomua, mutta kassalla kysytään, haluanko ostokseni paperi- vai muovikassiin. Joudun kaurapussia heilutellen selittämään kerta toisensa jälkeen, etten tarvitse kumpaakaan. Moni kantaa pullotettua vettä parkkipaikalla odottavaan autoon, vaikka hanavesi on juomakelpoista ja kohtuullisen hyvää.

Ruoka-annokset ovat ravintoloissa usein niin suuria, että ylijäämä riittää toiseksi ateriaksi. Moni ottaa tähteet mukaansa, mutta valitettavasti doggie bag on tyypillisesti kertakäyttöinen muovilaatikko, jota ei kierrätetä. Valveutuneimmat kuljettavat mukana omaa lounaslaatikkoa ylijäämien kuskaamista varten. Aion liittyä heidän hatunnostonarvoisiin riveihinsä pian.

Minulla ei viime vuosina kertyneiden lentokilometrien jälkeen ole paljonkaan varaa paheksua. Olen aivan yhtä ristiriitainen kuin amerikkalaiset. Lakritsipiippuvallankumouksella ei ole pamflettia, mutta jos olisi, siinä puhuttaisiin vähemmän, paremman ja hitaamman puolesta. Todelliset mullistukset piilevät pienissä teoissa ja suurissa tekemättä jättämisissä (Kukka, 2/2010).