Avainsanaan ‘epämukavuus’ liitetyt artikkelit

Berkeley-arki toimii, koska siirtymälogistiikkaan ei juurikaan kulu aikaa. Kaikki on lähellä. Ehtii tehdä töitä ja unelmoida.

Täällä on myös helppoa liikkua itsensä onnelliseksi. Ryhmäliikuntatunneilla huomaa olevansa poliittisista protesteista huolimatta lauhkean hyväksyvässä hippikaupungissa.

Joogaopettaja muistuttaa, ettei itseään pidä satuttaa: Nothing should ever hurt. If it hurts, don’t do it. Do less, or do something different. Se ei tarkoita, etteikö pitäisi koetella rajojaan – kipu ja epämukavuus eivät ole sama asia. On maltettava kuunnella, miltä tuntuu ja toimittava sen mukaan.

Tanssinopettaja puolestaan kehottaa viihtymään ilman itseruoskintaa: Have fun. Get what you can. Don’t be hard on yourself. Ja joka kerta uusille tulokkaille annetaan aplodit ja heitä rohkaistaan pysymään huoneessa – ei pidä säikähtää, vaikkei heti osakaan kaikkea.

Nämä opit on pidettävä mielessä, kun ensi viikolla palaan Suomeen ja ryhdyn paketoimaan tätä hullua ja ihmeellistä vuotta 2011.

Mainokset

Suhteeni lentokoneisiin ei ole ennallaan. Viime kevään jälkeen illuusio matkanteon luotettavasta sujuvuudesta, jos sellainen joskus oli, on tiessään.

Ensin sain Atlantin yllä osakseni ruokamyrkytyksen. En väitä nauttineeni oppimiskokemuksesta, mutta hetkessä, jona oivalsin, että nyt on vain jotenkin selviydyttävä, oli jotain hyvin vapauttavaa. Epämukavuuteen ei kuole, eikä tyylipisteitä lasketa – ja mitä ikinä tekeekin, elämä tapahtuu joka tapauksessa.

Sitten tuhkajumi opetti olemaan luottamatta siihen, että koska vain voi siirtyä minuuttiaikataululla valtameren toiselle puolelle. Samalla sain harjoitella luottamaan siihen, että kaikki kyllä järjestyy. Ohjakset eivät aina ole omissa käsissä. Siitä ei pidä lannistua, vaan keskittyä optimoimaan niitä muuttujia, joihin voi vaikuttaa.

Kaiken jälkeen en tänään erityisesti hämmästynyt kuullessani joulun jääneen jumiin ylimääräiseksi vuorokaudeksi matkalla Kaliforniaan. Tänä vuonna olisi epämuodikasta vain hypätä koneeseen ja päästä perille suunnitellusti.

Kaikki yllätykset eivät ole tervetulleita, mutta toistaiseksi yksikään ei ole kaatanut maailmaa. Jälleennäkemishalaukset ehtivät huomennakin.

Pyöräillessäni tänään luennolle mietin, onko asiaa nimeltä alakynsietu olemassa. Jos on, se tarkoittaa hyötyjä, joita saa hakeutuessaan tai ajautuessaan pois paikoista, joissa nauttii kotikenttäetua.

Ensimmäinen kouluviikko on sisältänyt löytämisen riemua mutta myös kulttuurishokin. Ennalta oli tiedossa sekä se, että paikalliset opiskelijat ovat osaavia ja motivoituneita, että se, että kursseilla luetaan paljon ja kovalla vauhdilla. Sekään ei tule yllätyksenä, että amerikkalaisen yliopiston jatko-opiskelijat puhuvat akateemista äidinkieltään huomattavan sujuvasti ja heittävät vilkastahtisiin keskusteluihin argumentteja, joiden mahdollisuus oli parhaimmillaankin vasta alkamassa orastaa omassa takaraivossa. Hyppäys jonkin tietämisestä saman asian elämiseen todeksi on kuitenkin todellinen.

Ei ole pelkästään mukavalla tavalla hämmentävää löytää itsensä epämukavuusalueen uumenista. Samalla olen innoissani. Tämä kortti kannattaa katsoa loppuun asti samoista syistä kuin lukiossa tuntui mielekkäältä lukea pitkiä kieliä – kaikkein eniten voi oppia silloin, kun opettajan lisäksi myös kanssakurssilaiset ovat itseä edistyneempiä.

Jos alakynsietu on olemassa, sen pitäisi olla tällä hetkellä minun puolellani.

Yleisen tiedon mukaan amerikkalaiset ovat small talkin mestareita. Saman lähteen mukaan suomalaiset eivät ole.

Vanha kansa kertoo lisäksi, että seura tekee kaltaisekseen. Niinpä Yhdysvaltoihin muuttaessani elättelin toiveita siitä, että opin täällä sujuvammaksi sosiaalisten erikoistilanteiden, kuten cocktail-tilaisuuksien ja yleisökeskustelujen, kävijäksi. Toivon yhä, että niin vielä kävisikin, mutta jo aiemmin orastaneen oivalluksen kiteytyminen saattaa osoittautua merkittävämmäksi käänteeksi.

Kuten joogaoppi kuuluu, epämukavuus ja tuska eivät ole sama asia. Epämukavuutta ei pidä säikähtää eikä välttää. Se on ihan okei – kaikki, mikä tekee hyvää, ei tunnu koko ajan mukavalta. Ja, kuten syvässä venytyksessä, epämukavuus muuttuu usein palkitsevaksi rentoudeksi, jos vain malttaa hengittää rauhassa riittävän kauan. On hyvä harjoittaa pokkaa pitää tuolistaan kiinni, kun seminaarihuone täyttyy ääriään myöten ihmisistä, jotka haluavat kuulla mitä amerikkalaiset sosiologit eivät tiedä Amerikan historiasta.

Tavoitteeni on nyt epämukavuuden sietokyvyn kasvattaminen. Se tulee tarpeeseen, sillä mukavuusalueella pysytellessä jäisi paitsi liian paljosta kivasta.