Avainsanaan ‘Geneve’ liitetyt artikkelit

Tänään lähetän terveisiä seitsemän vuoden takaiselle itselleni.

Sinä syksynä olin vastikään muuttanut Geneveen. Melkein kaikki oli uutta ja jännittävää. Elettiin aivan alkuaikoja. Sitten kuulin, että Ben Harperin kiertue oli tulossa kaupunkiin. Se vasta ihmeellistä olikin. 

Kun kukaan muu ei oitis innostunut mukaan konserttiin, päätin mennä silti. Ominpäin – jättäen samalle illalle osuvat erasmusbileet väliin.

Että niin voi tehdä, oli sinä syksynä suuri oivallus.

Image

Lokakuun 2006 oivalluksesta on seurannut monta hyvää asiaa.

Tänä iltana Ben on keikalla San Franciscossa. Ja tällä kertaa ei tarvitse mennä yksin.

Mainokset

Uusi toimisto on ulkoisesti aivan erilainen kuin Palais, mutta riemastunut ihmetys siitä, että olen paikalla luvallisesti, osana henkilökuntaa, on sama kuin kesällä 2007. Kahvihuoneen seinänkorkuisista ikkunoista avautuu näköala joen yli Bostoniin.

Tämä päivä meni asioita järjestellessä, teoriassa ja käytönnössä. Ennätin orientoivien paperitöiden seasta mukaan keskusteluun, kun tutkimuskollektiivin kirjakerhossa käsiteltiin nuori klassikko Sorting Things Out. Olen päässyt paikkaan, jossa alakynsietu on tällä hetkellä puolellani.

New Englandin kesä on kuuma ja kostea. Ja kuten Genevessä, ikkunan takana pauhaava ukkonen on täälläkin tosissaan.

Vein uuteen toimistoon oranssin maalauksen. Espoon ei ole pakko olla harmaa.

Ensimmäisenä loman jälkeisenä aamuna tyhjensin Atlantin takaa saapuneiden kirjalaatikoiden sisällön työhuoneen hyllyyn. Seuraavana päivänä alkoi nelimantereinen hulina, elävä muistutus siitä, miten hauskaa ja hankalaa työ on.

Viikonloppuna matkattiin saaristoon ja samoiltiin porvoolaisilla kaduilla amerikkalaisten vieraiden kanssa. Työasioista ei puhuttu nimeksikään, sitäkin enemmän hipstereistä, saunakulttuurista ja suomenkielen pitkistä, vaikeista sanoista.

Kun Helsingissä sataa kuin Genevessä ja nauretaan kuin Kaliforniassa, on helppo luottaa siihen, että tästä syksystä tulee hyvä.

Olen uudesta syksystä innoissani kuin fuksi tai se takavuosien tarinan pikkutyttö, jolla oli reppukin vielä ostamatta.

Suomalaiset yliopistot tarjoavat loistavia resursseja ja kokemukseni mukaan lähes rajoittamatonta vapautta. Se onnellinen sekamelska, jota olen elänyt viimeiset seitsemän vuotta, ei olisi ollut mahdollinen missään muualla. Minua on hyvin harvoin kielletty tekemästä mitään. Välillä on kuitenkin mukavaa, jos kaikkia taikoja ei tarvitse tehdä itse.

Geneveen mennessä en odottanut opinnoilta paljoakaan. Sain odottamattomasti oivaltaa, miten hyvää opiskelu ja ennen muuta opetus voi parhaimmillaan olla. En tiedä, olisinko koskaan ryhtynyt jatko-opiskelijaksi, ellen olisi ensin päätynyt Mathilde Bourrierin ja Karine Lempenin kaltaisten, Berkeleyssäkin opiskelleiden, naisten oppilaaksi.

Tänne tullessa tilanne oli toinen. Vaikka pidän puuterilunta, kielitaitoa ja uteliaisuutta uudelle edelleen hyvinä syinä lähteä uusiin paikkoihin, muutin maailman kääntöpuolelle myös akateemisin perustein. Tiesin olevani tulossa loistavaan yliopistoon, tekemään töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät mistä tutkimuksessani on kysymys.

Geneven aikojen perusteella olen osannut kaivata sitä elävää ja intoa kipunoivaa akateemista kulttuuria, jollainen täälläkin on. Kolmea kurssiani, joista kaksi alkoi tällä viikolla, vetää kolme hienoa miestä: täkäläinen ohjaajani Coye Cheshire, sosiologian laitoksen Robb Willer ja BiDin Björn Hartmann.  Luennot ovat olleet kuin sade pitkän kuivan kauden päätteeksi.