Avainsanaan ‘Golden Gate’ liitetyt artikkelit

Kampuksen vanhimmassa talossa, akateemisessa päämajassani South Hallissa tuoksuu tutulta. Kaikki on paikallaan, kaikki hymyilevät.

Minut nähdessään dekaani ryntää halaamaan. Seuraa kaksisuuntaista hehkutusta siitä, miten hyvä asia paluu on. Ensimmäisessä työkokouksessa professori on asiaankuuluvan tohkeissaan uusista merisuolalla maustetuista lakritsipiipuista.

Vanha henkilökuntakortti toimii sellaisenaan.

Kirjasto-oikeuksien päivittämiseen tarvitaan yksi hymy ja minuutti.

View to GG

Ja koska päivä on kirkas, Campanilen juurelta näkyy Golden Gate. Ohikulkevalle turistiryhmälle kerrotaan juuri, että mitään, mikä häiritsisi tätä näkymää, ei ole luvallista rakentaa. Näköala on suojeltu, koska Berkeleyn opiskelijoiden on tärkeää muistaa aina suunnata katseensa myös suurempaan maailmaan.

Tätä kaikkea on ollut ikävä.

Lentokoneissa on hyvä ajatella. Vastattuani viime viikkoina toistuvasti kyselyihin siitä, milloin väittelen ja mitä sitten tapahtuu, luonnostelin kotimatkalla kalenteriini Operation Finish Linen. Lähivuosia koskevat suunnitelmat ovat luottamuksellisia ja alttiita muutoksille.

Purjeveneissä voi olla ajattelematta. Merenlahdella, Golden Gaten katveessa, sumun hälvetessä, oli juuri niin iisiä ja mukavaa kuin sunnuntaiaamuna kuuluukin. Ensipuraisun perusteella purjehtiminenkin kiinnostaa, ainakin Kaliforniassa. Ihan vielä en kuitenkaan väittäisi kaiken muun olevan turhaa.

Aurinkoisina päivinä San Franciscoa on vaikea vastustaa. Äkkiarvaamatta saattaa osua vintage-kirpparille ja ihastua rekin normaaleimpaan paitaan, joka sekin on melkoisen värikäs.

Teksasilainen ystävä totesi eilen statuspäivityksessään San Franciscon muuttavan häntä: ei siksi, että tämä olisi haastava ympäristö, vaan siksi, että täällä tuntee olonsa niin turvatuksi ja vapaaksi. Silloin oppii elämään paremmassa sovussa itsensä ja maailman kanssa.

Kummipoika kysyi sähköpostiviestissään, onko täällä kivaa. Kyllä on – ei ihan koko ajan joka päivä, mutta huomattavan usein.

Esimerkiksi hauskaa oli perjantai-iltana, kun Oaklandin kaduilla tanssimaan oppineet Turf Fienzit turffasivat taidemuseon tapahtumassa taidolla ja esittelivät visiotaan katuväkivallastaan tunnetun kotikaupunkinsa paremmasta tulevaisuudesta. OMCAssa oli muutenkin sellaiset bileet, etten tiedä, koska Kiasma uskaltaa yltää samaan.

Lauantaina pyöräilin kilpaa laskevan auringon kanssa Golden Gatelle. Ehdin ensin. Paluumatkalla Crissy Fieldin halki näin kyltin, jossa kerrottiin paikan olevan omistettu kaikille niille, jotka tunnistavat siinä kauniin paikan unelmoida.

Eilen vietettiin periamerikkalaista sunnuntaita käymällä outlet-ostoksilla ja katsomalla superbowlia.

Ehkä kaikkein kivointa on kuitenkin se, kun maanantaiaamuna työsähköposteja setviessä voi kokea useita iloisia yllätyksiä. Tästä keväästä tulee melkoinen.

Tämä viikko on ollut mahtava mutta intensiivinen, niin intensiivinen, ettei tällaista kestäisi koko ajan.

Keskustelut Suomesta vierailulle tulleiden kollegoiden ja täällä tavattujen tutkijoiden kanssa ovat jatkuneet aikaisista aamuista myöhäisiin iltoihin. Maisemat ovat vaihdelleet kotoisasta Berkeleystä metsäisen merelliseen Santa Cruziin ja minulle aina jotenkin hiukan liian sliipattuun Palo Altoon.

Tiistai-iltana Jack Johnson oli keikalla Berkeleyn Greek Theatressa. Amfin ylälaidalta näkyi lava ja lavan yli Campanilen huippu, Golden Gate ja auringonlaskunvärinen merenlahti. Maisemiakin parempaa oli musiikki, joka irrotti hetkeksi syvistä keloista.

Tänä viikonloppuna täytyy hidastaa lisää. Kuten ystävä sanoi, tylsyydessä on mieletön potentiaali, jonka helposti unohtaa.