Avainsanaan ‘halloween’ liitetyt artikkelit

Kun viikonloppu on jäänyt väliin työmatkan tiimellyksessä, tuntuu, että maanantaina pitäisi sekä hoitaa kaikki rästiin jääneet asiat että piiloutua ullakolle lepäämään.

Mutta ei se ihan niin mene, sillä amerikkalainen syksy on täynnä juhlia.

Lähes sveitsiläisen pitkäksi venähtäneen illallisen päätteksi kaiverretaan kämppisten kanssa halloween-kurpitsoita. Tämä perinnelaji oli jäänyt aiempina vuosina oppimatta, mutta onneksi ensikertalainenkin voi onnistua. Harjoituskurpitsasta syntyy oivallinen pikku-pacman.

Image

Kaiverrustalkoiden päätteeksi koko kurpitsasuku asetellaan portaille ohikulkijoiden iloksi.

Image

Kurpitsatalkoista tulee kotoisa olo.

Minua ihmetyttää edelleen, miksi Suomessa on syksyisin hiljaista ja pimeää, kunnes tulee joulu.

En ehdota amerikkalaisten perinteiden apinoimista, mutta kyllä nimenomaan marraskuussa olisi hyvä järjestää koko joukko pieniä karnevaaleja kaamosta keventämään.

Siinä missä Halloween tuntui ajatuksellisesti vieraalta mutta osoittautui hauskaksi, olin kiitospäivän kohdalla jo ennakolta voittopuolisesti puhtaan viehättynyt. On helppo pitää perinteestä kokoontua hyvän aterian äärelle julkilausumaan aiheita kiitollisuuteen. Toki tätäkin juhlaa voisi lukea tuhannella tavalla vastakarvaan, mutta välillä on parempi suostua nauttimaan siitä kaikesta, mikä elämässä on hyvää.

Kiitollisuustauko arkisesti tohinasta ja tietoyhteiskunnasta rentoutti. Telttailu Big Surissa oli juuri niin eeppistä kuin kuuluukin. Syötiin kalkkunaa ja s’moreseja. Joogattiin aurinkoisella hiekkarannalla. Seuraavana päivänä seistiin sateessa rantakalliolla pelikaaniparven lentäessä yli. Pimeässä illassa erätulilla yksi säesti kitaralla, kun laulettiin Such Great Heightsia. Kaikki näyttää täydelliseltä kaukaa, mutta tärkeimpiä ovat ne hetket, jotka läheltä katsottuina jo elettynä kokemuksena ovat kokonaisen onnellisia.

Kiitospäivä on sellainen pala amerikkalaista kulttuuria, jonka soisin rantautuvan Suomeen ja jonka aion juurruttaa omaan vuotuiseen ohjelmaani.

Bay arean tunnelma on näinä viikkoina oranssi kuin hockey night konsanaan.

Baseball-kausi lähenee potentiaalisen legendaarista huipennustaan. Juuri nyt kaikki kannattavat jättiläisiä. Kotimatkalla San Franciscosta juna on täynnä oranssiin pukeutuneita iloisesti huutelevia faneja. Tanssitunnin juomatauolla joku tiedottaa pelin etenemisestä. Voiton varmistuessa ohjaaja tanssittaa luokkaa riemukkaan musiikin tahdissa. Vaikka baseball kiinnostaa minua suunnilleen saman verran kuin superpesis, on ilo elää mukana suurissa tunteissa.

Berkeleyyn on halloweenia silmällä pitäen avattu erityinen naamiaisasu- ja koristekauppa. Rojun ja kulutushumun keskellä muistin taas, että amerikkalaisessa kulttuurissa on paljon sellaista, mitä en allekirjoita. Vaikka olisi luontevampaa viedä kynttilöitä hautausmaalle, tämän vuoden tarkoituksena on oppia ymmärtämään tätä maata edes vähän paremmin. Se onnistuu parhaiten osallistumalla. Siksi investointipäätöksen kanssa on turha jahkailla, kun kolmella taalalla irtoaa karnevaalinaamio, jossa on sulkia ja timantti.

Sitä paitsi: juhla, joka saa insinööriopiskelijatkin kaivertamaan kurpitsoja yhdessä keskellä viikkoa, ei voi olla läpeensä paha.