Avainsanaan ‘harmaa’ liitetyt artikkelit

Vein uuteen toimistoon oranssin maalauksen. Espoon ei ole pakko olla harmaa.

Ensimmäisenä loman jälkeisenä aamuna tyhjensin Atlantin takaa saapuneiden kirjalaatikoiden sisällön työhuoneen hyllyyn. Seuraavana päivänä alkoi nelimantereinen hulina, elävä muistutus siitä, miten hauskaa ja hankalaa työ on.

Viikonloppuna matkattiin saaristoon ja samoiltiin porvoolaisilla kaduilla amerikkalaisten vieraiden kanssa. Työasioista ei puhuttu nimeksikään, sitäkin enemmän hipstereistä, saunakulttuurista ja suomenkielen pitkistä, vaikeista sanoista.

Kun Helsingissä sataa kuin Genevessä ja nauretaan kuin Kaliforniassa, on helppo luottaa siihen, että tästä syksystä tulee hyvä.

Mainokset

Eilisiltapäivänä San Franciscon oopperatalolle kävellessäni mietin, onko sumuisuudessa sellainen piste, jonka jälkeen on älyllisesti epärehellistä väittää, ettei sada.

Figaron häiden kenraaliharjoituksissa tarjoiltiin nautittavan koomisen mutkikkaita juonikuvioita. Harvoista näkemistäni oopperoista juuri tämä oli ehdottomasti hauskinta hömppää. On hölmöä ylistää korkeakulttuuria ja parjata telkkariviihdettä, sillä molemmat tarjoavat parhaimmillaan samaa puhdistavaa irtautumista omasta arjesta.

Amerikkalaisella yleisöllä on mutkattoman mahtava tapa elää mukana esityksessä kuin esityksessä. Aplodit raikuvat aina tilaisuuden tullen, eikä bravon huutamiseen liity himaslaista kainostelua. Ennen tätä kesää pidin suurta osaa amerikkalaisuuden raikuvuudesta turhanaikaisena teeskentelynä. Sellaista se varmasti välillä onkin. Olen kuitenkin alkanut epäillä, että jos ilmaisee enemmän tunnetta, vähitellen vääjäämättä myös tuntee enemmän ja vahvemmin. Pidän siitä, ettei harmaa ole täkäläisen tunneskaalan pääväri.

Säästä kiinnostuneille tiedoksi, että viime yönä tapahtui se, mitä ei pitänyt enää tänä vuonna tapahtua. Satoi.