Avainsanaan ‘helle’ liitetyt artikkelit

Kuun ensimmäisenä perjantaina Oaklandissa järjestetään Art Murmur. Silloin galleriat ja taiteilijoiden työhuoneet ovat auki iltamyöhään. Tapahtuman suosion paisuessa taidetta on nykyään yhä vaikeampi löytää katufestivaalin, ruokakojujen ja hipstereiden seasta. Kyllä jostain kuitenkin aina osuu silmään muutama kaunis valokuva tai jokin kummastuttavan hauska maalaus.

Image

Lauantaina ystävillä on ilta ja punaviiniä, minulla aamu ja vesitankkaus helteisen vaelluspäivän varalle. Yhdessä meillä on kokeilullinen hangout ja mukavaa.

Illalla menneisyys ja nykyisyys kohtaavat lautapelien äärellä, kun yksi uusista kämppiksistä tapaa yhden vanhoista. Sanapeli natiivien kanssa sujuu yllättävän hyvin.

Sitten tulee sunnuntai. Sillon voi jättää hyvällä omatunnolla tekemättä kaikki suunnitellut kivat asiat. Vaikka kalenterissa ei lukisikaan ennalta DO NOTHING, välillä parasta on olla hiljaa, hitaasti, hötkyilemättä.

Mainokset

Tällaisina helteisinä päivinä olen tulvillani ideoita. Minkä sille voi, maailmassa on vaarallisen paljon virikkeitä.

On Nick Couldry, jonka älynystyröitä kutkuttava kirja Why Voice Matters yllyttää haastamaan valtarakenteet ja vaihtoehdottomuuden. On myös Chris Guillebeau, joka on liikkeellä samoilla asioilla, omalla taatulla tyylillään.

Siellä täällä on Rails Girls, joka tahtoo naiset mukaan teknologian taikuuteen – ei pelkkänä yleisönä, vaan strategeina, unelmoijina, tekijöinä. Vähempi ei ole hyväksi kenellekään.

Tietenkin on Wikipedia – suuri ja innostava tarina yhdessä tekemisen voimasta. Mutta Wikipedian kirjoittajista edelleenkin vain yhdeksän prosenttia on naisia, eikä siihen ole tyytyminen.

Sitten on WÄRK:fest, jonka puitteissa voisi tehdä niin monenlaista. Itse asiassa ihan mitä vain.

Kaiken keskellä yritän olla unohtamatta, että on kuitenkin myös väitöskirja, joka ei syksylläkään kirjoita itseään.

On hulluutta herätä ison deadlinen jälkeisenä lauantaiaamuna seitsemältä herätyskellon soittoon.

Juuri niin kuitenkin tein eilen ehtiäkseni aamiaiselle San Franciscoon, sillä sosiaalisesti Fulbright on uusi Erasmus. Aamu-unia uhmaten paikalle oli saapunut iso joukko stipendiaatteja ympäri maailmaa, sekalaisilta taiteen- ja tieteenaloilta. Aamiaisen jälkeen meidät johdatettiin katsomaan läheisiä muraaleja ja Mission Doloresia.

Helteisiä katuja kulkiessani muistin olevani ulkomailla. Alan ymmärtää, miksi niin monet niin kovin hehkuttavat San Franciscoa.

Kulkemaamme reittiin Vancouverista San Franciscoon olisi järkevää varata kolme tai neljä kuukautta. Meillä oli käytettävissä noin viikko, mutta saimme sen tuntumaan kolmelta tai neljältä kuukaudelta.

Grant’s Passin vihannesmarkkinoiden ihmisissä ja kirpputorien tavarakummajaisissa riitti tutkailtavaa. Kalifornian puolelle tultaessa tiet muuttuivat mutkaisiksi ja puut valtaviksi. Launtai-illan hämärtyessä palasimme valtameren rannalle. Sunnuntaina Berkeley otti matkalaiset vastaan helteisenä ja täynnä uutta elämää hehkuvia fukseja. Myöhemmin samana iltana tiesin palanneeni San Franciscoon, kun kadulla ohitsemme käveli alaston mies.

Autovuokraamon kuitin mukaan matkamittariin kertyi viikon varrella 1500 mailia. Isä on opettanut, että on eri asia olla lomalla kuin lepäämässä. Tänään jouduin päästämään siskon kotimatkalle kohti Eurooppaa. Söin sushia suruuni. Sitten tartuin arkirutiineihin hyvillä mielin. Menneessä ja tulevassa on paljon hehkutettavaa, mutta hyvää on myös tässä ja nyt.

Ylihuomenna alkaa koulu.

Päivässä ehtii paljon, esimerkiksi siirtyä helteestä viileään tihkuun.

Aivan läheltä universumin keskipistettä löytyi peikko, lounasta, Lenin sekä vaateoivallus, jota ei voi jättää noteeraamatta. Etelämpää valtameren rannalta löytyy sumua, Kaamasen kyläkaupan mieleen palauttava myymälä sekä poreallas. Onneksi lämpimän kuplakylvyn hohto kestää aikaa paremmin kuin ilotulitteet.

Elokuvia emme tänä iltana katso, koska aiemmat asiakkaat ovat varastaneet kaikki dvd-soittimet. Tämä asiantila todettiin respassa pahoitellen: Because, you know, people suck.