Avainsanaan ‘hiljaisuus’ liitetyt artikkelit

Näinä ensimmäisinä päivinä aika on hidasta ja nopeaa.

Tapahtuu paljon. Yhdessä päivässä ehtii jättää sosiaaliturvatunnushakemuksen, käydä lounasluennolla keltaisessa puutalossa Harvardissa, pivotoida projekti-ideaa ja syödä tiimi-illallisen päätteeksi mochia.

Luulen, ettei kuluu kauaakaan siihen, että elämä etenee taas Nora Ephronin vanhoja neuvoja noudattaen: ”What are you going to do? Everything, is my guess. It will be a little messy, but embrace the mess. It will be complicated, but rejoice in the complications.

Juuri nyt on kuitenkin rauhallisempaa kuin aikoihin. On vapautta ja hiljaisuutta jumiutua koko illaksi sohvalle ja huomata olevansa vieraassa kaupungissa vieraalla aikavyöhykkeellä.

Jonkun sielunmaisema on aavikko, toisen viljaa kasvava tasanko. Onneksi on myös vuoria, niittyjä, kanjoneita ja horisonttiin häviävä moottoritie.

Coloradon vuoret näyttivät keskellä kesähellettä erilaisilta kuin tammikuussa. Silti niiden luona olisi taaskin tehnyt mieli viipyä kauemmin kuin voi. Kansasin tasankojen tyhjyydessä sai harjoitella hitautta ja hiljaisuutta.

Lounaspaikaksi valikoituu pikkukaupunkilainen diner sillä perusteella, että satuimme parkkeeraaman juuri sen eteen. Kun astumme sisään ei ole selvää, kumpia ihmetyttää enemmän, meitä vai henkilökuntaa. Mieleen juolahtaa sana, jota en ole ajatellut aikoihin: vilpitön. Täällä ei teeskennellä. Tarjoilija pitää söpönä sitä, että olemme Suomesta ja kertoo, että heidän kaupungissaankin asuu yksi kasvissyöjä, kuusikymppinen rock-tähtien kanssa kaveeraava nainen, joka on cool. Lounaan hinnaksi tulee yhdeksän taalaa per henki. Saamme kaupan päälle kahvia, leipävanukasta ja kaksi tuoppia kaljaa.

Toistaiseksi ihmeellisintä tässä matkassa on se, miten täsmällisesti todellisuus vastaa mielikuvia ja kuulopuheita. Silti kaikki on nähtävä omin silmin, eikä sittenkään voi aivan ymmärtää, mistä kaikesta Amerikassa on kyse.