Avainsanaan ‘hipsteri’ liitetyt artikkelit

Kuun ensimmäisenä perjantaina Oaklandissa järjestetään Art Murmur. Silloin galleriat ja taiteilijoiden työhuoneet ovat auki iltamyöhään. Tapahtuman suosion paisuessa taidetta on nykyään yhä vaikeampi löytää katufestivaalin, ruokakojujen ja hipstereiden seasta. Kyllä jostain kuitenkin aina osuu silmään muutama kaunis valokuva tai jokin kummastuttavan hauska maalaus.

Image

Lauantaina ystävillä on ilta ja punaviiniä, minulla aamu ja vesitankkaus helteisen vaelluspäivän varalle. Yhdessä meillä on kokeilullinen hangout ja mukavaa.

Illalla menneisyys ja nykyisyys kohtaavat lautapelien äärellä, kun yksi uusista kämppiksistä tapaa yhden vanhoista. Sanapeli natiivien kanssa sujuu yllättävän hyvin.

Sitten tulee sunnuntai. Sillon voi jättää hyvällä omatunnolla tekemättä kaikki suunnitellut kivat asiat. Vaikka kalenterissa ei lukisikaan ennalta DO NOTHING, välillä parasta on olla hiljaa, hitaasti, hötkyilemättä.

Mainokset

Vein uuteen toimistoon oranssin maalauksen. Espoon ei ole pakko olla harmaa.

Ensimmäisenä loman jälkeisenä aamuna tyhjensin Atlantin takaa saapuneiden kirjalaatikoiden sisällön työhuoneen hyllyyn. Seuraavana päivänä alkoi nelimantereinen hulina, elävä muistutus siitä, miten hauskaa ja hankalaa työ on.

Viikonloppuna matkattiin saaristoon ja samoiltiin porvoolaisilla kaduilla amerikkalaisten vieraiden kanssa. Työasioista ei puhuttu nimeksikään, sitäkin enemmän hipstereistä, saunakulttuurista ja suomenkielen pitkistä, vaikeista sanoista.

Kun Helsingissä sataa kuin Genevessä ja nauretaan kuin Kaliforniassa, on helppo luottaa siihen, että tästä syksystä tulee hyvä.

Yksi kämppiksistäni inhoaa hipstereitä. Häntä eivät häiritse pillifarkut, liioitellut aurinkolasit tai eriskummalliset päähineet, mutta hipsterien ironista elämänasennetta hän ei voi sietää.

En ollut tullut ajatelleeksi asiaa, mutta hetken mietittyäni ymmärrän ärsyynnyksen. Ironisuus on defensiivinen elämäntapa: Kun kaiken tekee läpällä, voi elää vakuuttuneena siitä, ettei itseään ole mahdollista mokata. Samalla tulee asettaneeksi outoon valoon ne hyväntahtoiset hölmöt, jotka ottavat tekemisensä tosissaan.

Mietimme taannoin, onko Eurooppa Amerikkaa pahempi hipsterimanner. En tiedä, pitääkö ajatus paikkansa. Jotenkin kyllä tuntuu, että Pohjois-Kalifornian hipstereiden ironinen terä taittuu siihen, etteivät he osaa peitellä aitoa innostustaan.

Tällä alueella on sen verran ihmeellistä, että on kovin vaikeaa olla iisisti cool.

Torstaiaamuna rajaviranomainen kysyi, miksi olen tulossa Kanadaan. Hämmennyin kysymyksestä, minkä jälkeen hän epäilemättä hämmentyi vastauksestani: En ole ennen käynyt täällä ja ajattelin, että olisi jo aika.

Vancouverissa ehdittiin paljon, muun muassa joukko jälleennäkemisiä, kolme auringonlaskua ja niin monta tähdenlentoa, että toivomuslistalle voi taas huoletta lisätä uusia ideoita. Kaupungista löytyi niin hippejä kuin hipstereitäkin. Työmotivaatiota nostaa se, että jos CHI 2011 -submissiot hoituvat hyvin, paluu on mahdollinen jo ensi toukokuussa. Juuri nyt töitä ei kuitenkaan tarvitse ajatella, sillä lomaa riittää vielä viikko.

Tänään palattiin rajan yli takaisin Yhdysvaltoihin. Greyhound oli mainettaan parempi mutta ikimuistoinen. Sunnuntaiuneliaasta Seattlesta löytyi helppoa jäätelöä ja odottamattomatonta sambaa.

Huomenna hypätään Think Vanin kyytiin.