Avainsanaan ‘Hirschmann’ liitetyt artikkelit

Viime päivinä Suomessa on puhuttu kirkosta, eroamisesta ja jäämisestä, niin paljon, että kohu on kantautunut meren yli minunkin korviini.

Mieleen tulevat taas kerran Hirschmannin linjaamat toimintavaihtoehdot: exit, voice and loyalty. Yli 20000 on jo valinnut ensimmäisen. Valtavirta päätynee jälleen kerran viimeiseen, eikä siitä voi moittia ketään: jääminen on valinta sekin ja, kuten sanottua, se voi olla iso, aktiivinen ja merkityksellinen teko siinä missä lähtökin. Mutta ehkä yhä useampi voisi tämän kohun jälkimainingeissa valita keskimmäisen vaihtoehdon ja korottaa äänensä kehittääkseen yhteiskunnallista toimijaa omien arvojensa mukaiseen suuntaan.

Seurakuntavaaleissa ei voi äänestää ulkomailta käsin. Täältä voi kuitenkin kannustaa kotimaassa oleskelevia seuraamaan Paha Kollektiivin neuvoja. Kirkko kuuluu kaikille jäsenilleen, myös maltillisille tapakristityille.

Mainokset

Elämää ei voi leikata kuin elokuvaa, vaan päivät on elettävä kokonaisuudessaan.

Jos kuitenkin olisin voinut valita, olisin pysäyttänyt kuvan Suomesta ystävien ympäröimään maanantai-iltaan auringon kultaamalla Senaatintorilla, jolla soi oikea-aikaisesti elämään ilmaantunut musiikki. Sellaisena muistettuun Helsinkiin palaaminen ei pelota.

Työmatkalukemisena kulkenut Hirschmannin Exit, Voice and Loyalty on osoittautunut vielä huikeammaksi kuin olin kuvitellut. Harvassa ovat kirjat, jotka antavat yhtä paljon inspiraatiota, oivalluksia ja elämänfilosofista tuntumaa. Alati läsnäolevia kolmijakoisia vaihtoehtoja pohtiessa ihmetyttää, miksi koko ajan puhutaan pelkästään lähtemisestä. Jääminen on yhtä isoa, aktiivista ja merkityksellistä.

Kun tunnepumaskan eritteleminen lähtöfiilisten tiedustelijoille tuntuu liian monimutkaiselta, tekee mieli esittää vastakysymys: Miltä tuntuu jäädä?