Avainsanaan ‘hissimatka’ liitetyt artikkelit

Olen tavannut tällä viikolla kirjavamman joukon amerikkalaisia kuin puolessa vuodessa yhteensä. Kun yhteenvetoon lisätään aussit ja kiwit, aksenttien paljous on karkkia kielikorvalle.

Kymmenessä minuutissa matkalla huipulle ehtii keskustella yllättävän paljon. Karrikoiden Breckenridgen hisseissä puhutaan matkoista ja unelmista, Vailissa urasta, kiinteistöistä ja rahasta. Intohimon ja kunnianhimon välisen rajan ei pidä antaa hämätä – kaikki nämä rakastavat lunta, aurinkoa ja elämää.

Yläasemalla toivotetaan nautinnollista päivää ja onnellista tulevaisuutta.

Aamulla ei tullut mieleenkään torkuttaa herätyskelloa, sillä tiesin liikkeelle lähtemällä pääseväni toteuttamaan yhtä vanhimmista unelmistani, viilettämistä lumisessa amerikkalaisessa vuoristossa.

Laskupäivät ovat melkein aina hetkiä, joina pohtii, miksi vuoden päivistä niin riittämättömän harvat kuluvat alamäessä. Elämässä on paljon muutakin merkityksellistä, mutta joku siinä on, että lauta jalkoihin kiinnitettynä tuntee silti olevansa aina asteen verran enemmän elossa kuin kaupungeissa ja kampuksilla. Majatalon aamiaispöydässä ja hissimatkoilla tapaa enemmän ja eklektisempiä tyyppejä kuin ehtii käsittää. Vaikka lähdin matkaan ominpäin, olen silti keskellä yhteisöä.

On jotenkin unelmien toteuttamisen olemusta kuvaavaa, että päivän mittaan on aktiivisesti vältettävä niin nestehukkaa, auringonpolttamia kuin kylmettymistäkin. Mukavuus ja mielekkyys, sen paremmin kuin helppo ja hyväkään, eivät aina ole synonyymejä. Se on kuitenkin varmaa, että kuten takavuosien matkanjohtaja, minäkin olen hirmuonnellinen, että lähdin tälle matkalle.