Avainsanaan ‘hitaus’ liitetyt artikkelit

Kuun ensimmäisenä perjantaina Oaklandissa järjestetään Art Murmur. Silloin galleriat ja taiteilijoiden työhuoneet ovat auki iltamyöhään. Tapahtuman suosion paisuessa taidetta on nykyään yhä vaikeampi löytää katufestivaalin, ruokakojujen ja hipstereiden seasta. Kyllä jostain kuitenkin aina osuu silmään muutama kaunis valokuva tai jokin kummastuttavan hauska maalaus.

Image

Lauantaina ystävillä on ilta ja punaviiniä, minulla aamu ja vesitankkaus helteisen vaelluspäivän varalle. Yhdessä meillä on kokeilullinen hangout ja mukavaa.

Illalla menneisyys ja nykyisyys kohtaavat lautapelien äärellä, kun yksi uusista kämppiksistä tapaa yhden vanhoista. Sanapeli natiivien kanssa sujuu yllättävän hyvin.

Sitten tulee sunnuntai. Sillon voi jättää hyvällä omatunnolla tekemättä kaikki suunnitellut kivat asiat. Vaikka kalenterissa ei lukisikaan ennalta DO NOTHING, välillä parasta on olla hiljaa, hitaasti, hötkyilemättä.

Viimeisen viikon viimeinenkin deadline on selätetty. Tietokone ja työpöytä on puhdistettu. Kirjat on pakattu postipaketteihin, joiden lähettäjällä ja vastaanottajalla on sama nimi mutta eri osoite. Toinen on fiman nainen, toinen yksityishenkilö.

Nyt ei tarvitse kuin ajatella, että tämä riittää tältä kesältä ja miten tämä on ollut enemmän kuin luulin olevan mahdollista. Vaikka tietysti kuitenkin on ajateltava vähän myös sitä, ettei tämä tähän jää.

Ja juuri kun miettii kadulla kävellessään, miten mukavia hitaat ja hiljaiset viikonloput voivatkaan olla, joku huikkaa Slow down, or they’ll give you a speeding ticket.

Näinä ensimmäisinä päivinä aika on hidasta ja nopeaa.

Tapahtuu paljon. Yhdessä päivässä ehtii jättää sosiaaliturvatunnushakemuksen, käydä lounasluennolla keltaisessa puutalossa Harvardissa, pivotoida projekti-ideaa ja syödä tiimi-illallisen päätteeksi mochia.

Luulen, ettei kuluu kauaakaan siihen, että elämä etenee taas Nora Ephronin vanhoja neuvoja noudattaen: ”What are you going to do? Everything, is my guess. It will be a little messy, but embrace the mess. It will be complicated, but rejoice in the complications.

Juuri nyt on kuitenkin rauhallisempaa kuin aikoihin. On vapautta ja hiljaisuutta jumiutua koko illaksi sohvalle ja huomata olevansa vieraassa kaupungissa vieraalla aikavyöhykkeellä.

Jonkun sielunmaisema on aavikko, toisen viljaa kasvava tasanko. Onneksi on myös vuoria, niittyjä, kanjoneita ja horisonttiin häviävä moottoritie.

Coloradon vuoret näyttivät keskellä kesähellettä erilaisilta kuin tammikuussa. Silti niiden luona olisi taaskin tehnyt mieli viipyä kauemmin kuin voi. Kansasin tasankojen tyhjyydessä sai harjoitella hitautta ja hiljaisuutta.

Lounaspaikaksi valikoituu pikkukaupunkilainen diner sillä perusteella, että satuimme parkkeeraaman juuri sen eteen. Kun astumme sisään ei ole selvää, kumpia ihmetyttää enemmän, meitä vai henkilökuntaa. Mieleen juolahtaa sana, jota en ole ajatellut aikoihin: vilpitön. Täällä ei teeskennellä. Tarjoilija pitää söpönä sitä, että olemme Suomesta ja kertoo, että heidän kaupungissaankin asuu yksi kasvissyöjä, kuusikymppinen rock-tähtien kanssa kaveeraava nainen, joka on cool. Lounaan hinnaksi tulee yhdeksän taalaa per henki. Saamme kaupan päälle kahvia, leipävanukasta ja kaksi tuoppia kaljaa.

Toistaiseksi ihmeellisintä tässä matkassa on se, miten täsmällisesti todellisuus vastaa mielikuvia ja kuulopuheita. Silti kaikki on nähtävä omin silmin, eikä sittenkään voi aivan ymmärtää, mistä kaikesta Amerikassa on kyse.

Tämä viikko on ollut mahtava mutta intensiivinen, niin intensiivinen, ettei tällaista kestäisi koko ajan.

Keskustelut Suomesta vierailulle tulleiden kollegoiden ja täällä tavattujen tutkijoiden kanssa ovat jatkuneet aikaisista aamuista myöhäisiin iltoihin. Maisemat ovat vaihdelleet kotoisasta Berkeleystä metsäisen merelliseen Santa Cruziin ja minulle aina jotenkin hiukan liian sliipattuun Palo Altoon.

Tiistai-iltana Jack Johnson oli keikalla Berkeleyn Greek Theatressa. Amfin ylälaidalta näkyi lava ja lavan yli Campanilen huippu, Golden Gate ja auringonlaskunvärinen merenlahti. Maisemiakin parempaa oli musiikki, joka irrotti hetkeksi syvistä keloista.

Tänä viikonloppuna täytyy hidastaa lisää. Kuten ystävä sanoi, tylsyydessä on mieletön potentiaali, jonka helposti unohtaa.