Avainsanaan ‘huikeus’ liitetyt artikkelit

Berkeleyn motto on fiat lux, tulkoon valo.

Korkeaotsaiset akateemikot ajattelivat epäilemättä mottoa valitessaan tinkimätöntä pyrkimystä kohti tietoa ja ymmärrystä. Kaamosmaassa kasvaneelle kalifornialainen valon paljous itsessään tekee yliopistosta huipun. Tietoisuus siitä, ettei kaamosta tänä vuonna tule, vapauttaa uskomattoman määrän energiaa elämiseen.

Olen pohjattoman onnellinen siitä, etten tällä hetkellä tarvo päivien läpi unelmoiden siitä hetkestä, jona pääsee takaisin nukkumaan. Kun asioita ei voi laittaa kaamoksen piikkiin, voi tapahtua mitä vain. Silloin saattaa mennä katsomaan elokuvan ja kuulla näytöksen päätteeksi filmin animaattorin aikalaiskuvausta beat-sukupolvesta.

Viime päivät ovat olleet samanaikaisesti hyvin arkisia ja aivan käsittämättömän huikeita. Arvostan.

Mainokset

Toimiston tuolissa rauhallisesti istuminen on joskus yllättävän vaikeaa.

Tänään asemissa pysymistä on vaikeuttanut sekä loman läheisyys että lokakuussa Berkeleyyn saapuvien kollegoiden kanssa järjestettävien workshoppien valmistelusta aiheutuva innostus.

Hyvää levottomuutta aiheuttaa sekin, että ensi viikon alussa voisi olla mahdollista mennä Freelance Whalesin ja Tokyo Police Clubin keikalle. Tämä visio mielessä Flow’n missaaminen ei juuri nyt harmita yhtään.

Lopuksi viikon viimeinen palaveri siirtyi ensin keskustaan, peruuntuakseen sitten kokonaan. Professorin autonavaimet olivat kateissa.

Asetin sähköpostiin poissaoloilmoituksen. Käyttöliittymä vahvisti operaation ilahduttavan tarkkanäköisellä toteamuksella loman luonteesta: Vacation is active.

Ensimmäinen kosketus tähän viikkoon johti mustelmaan.

Päivä on silti ollut erinomainen: Työt etenivät. Joogassa hengitettiin turhat taakat ulos elimistöstä. Kesäpäiväleirin kooste on nyt julkaistu ja kenen tahansa vapaasti käytettävissä. Kaikista kolmesta jäi hyvä mieli.

Opiskelukaveri katsoi leirin koostetta ja kysyi lisää. Seurasi sähköpostikeskustelu varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta maailmassa. Totesimme taas kerran, miten monilla tavoin etuoikeutettuun joukkoon kuulumme. Taloudellinen hyvä on yksi näkökohta, mutta tähän soppaan sekoittuvat myös mahdollisuus kaikenlaiseen koulutukseen ja sellainen sosiaalinen turvaverkko, johon luottaen voi rauhassa koetella rajojaan. Maailma on ihmeellisen huikea ja kiinnostavia mahdollisuuksia pullollaan, mutta ehkä kaikkein suurinta kiitollisuutta pitäisi muistaa tuntea siitä, että on saanut oppia näkemään sen juuri sellaisena. Toisenlaisista lähtökohdista käsin sama odotushorisontti näyttäisi aivan erilaiselta.

Teen loppuyhteenvedon kaveria kompaten: Suuri kysymys on se, mitä me tällä etuoikeudella teemme, joka meille on syystä tai toisesta sattuman oikusta suotu.

Elämää ei voi leikata kuin elokuvaa, vaan päivät on elettävä kokonaisuudessaan.

Jos kuitenkin olisin voinut valita, olisin pysäyttänyt kuvan Suomesta ystävien ympäröimään maanantai-iltaan auringon kultaamalla Senaatintorilla, jolla soi oikea-aikaisesti elämään ilmaantunut musiikki. Sellaisena muistettuun Helsinkiin palaaminen ei pelota.

Työmatkalukemisena kulkenut Hirschmannin Exit, Voice and Loyalty on osoittautunut vielä huikeammaksi kuin olin kuvitellut. Harvassa ovat kirjat, jotka antavat yhtä paljon inspiraatiota, oivalluksia ja elämänfilosofista tuntumaa. Alati läsnäolevia kolmijakoisia vaihtoehtoja pohtiessa ihmetyttää, miksi koko ajan puhutaan pelkästään lähtemisestä. Jääminen on yhtä isoa, aktiivista ja merkityksellistä.

Kun tunnepumaskan eritteleminen lähtöfiilisten tiedustelijoille tuntuu liian monimutkaiselta, tekee mieli esittää vastakysymys: Miltä tuntuu jäädä?

Maailma on aidosti ihmeellinen.

Todistusaineistona toimii lauantaina vietetty, vallankumouksellisen innostava kesäpäiväleiri. On oltava kiitollinen siitä, että saa elää näin huikeiden ihmisten ympäröimänä. Alumnikollega osui ytimeen kuvaillessaan tapahtumaa sellaiseksi askeleeksi oikeaan suuntaan, joka johtaa vielä johonkin jännittävään ja hyvään. Juuri niin minäkin tahdon uskoa.

Tänä aamuna jonotin viisumihaastatteluun liki kaksi tuntia. Itse haastattelu oli ohi alle minuutissa. Haastattelija tahtoi tietää kolme asiaa: miten menee, miksi haluan mennä sinne minne olen menossa ja kuka unelmien toteuttamisen rahoittaa. Vastattuani hän totesi minun olevan all set.

Niinkuin kai olenkin, vaikka tekisikin mieli ehtiä puoli maailmaa vielä ennen lähtöä. Kaupunki on taas täynnä viimeisiä kertoja. Niiden täyttämät viikot ovat elämän intensiivisimpiä aikoja.